33. vuosikatsaus

Blogini täyttää vuoden 25. päivä tätä kuuta ja koska en ole silloin paikalla (ei vastaanottoa, matkoilla) päätin kirjoittaa pienen vuosikatsauksen nyt.

Blogi on mielestäni täyttänyt melko hyvin tarkoituksensa, olin suunnitellut enemmän matemaattis-fysikaalisia kirjoituksia mutta minkäs teet. Pettynyt olen Bloggerin olemattomaan LaTeX-tukeen - ja minä kun yritin vielä ihan sillä silmällä vuosi sitten vertailla eri blogialustoja!

Valtavasta kävijämäärästä olen positiivisesti yllättynyt ja kiitän kaikkia lukijoita, mutta erityiskiitoksen saavat tietenkin aktiivikommentoijat.
Eihän näihin mun teksteihin voi yleensä mitään sanoa, muutaku pyöritellä päätään, mutta aina jos joku kommentoi jotain niin se on elonmerkki siitä että siellä tyhjyydessä joku kuuntelee.

Viime kesänä jossain vaiheessa mietin että kirjoittaisin ensimmäisestä yliopistovuodesta, että millasta on ollu ja mitä jääny käteen. Tais jäähä kuitenki kirjottamatta. Nyt paikkaan vähän siltä saralta, elikkä tässä koulumaailma-ajatuksia:

En muista enää tarkasti millanen fysikaalinen maailmankuva mulla vuosi sitten oli mutta ainakaan yhtä asiaa en ymmärtäny: miksi lineaarialgebra on niin tärkeätä? Nyt kun on kvantti I takana niin olen ainakin sen ymmärtänyt että mihin sitä linistä tarvitaan, luulen myös tajuavani miksi analyysi kolmosta

Kurssikuvaus: Mitta ja integraaliteoria, Hilbertin avaruudet, avaruus L² sekä Fourier-analyysi.

suositellaan meille fyysikoille, siellä tutkitaan Hilbertin avaruutta tarkemmin (vaikka ehkä tosiasiassa hyvinkin pintapuolisesti).

SU(2) ynnä muut eivät ole vieläkään tulleet vastaan fysiikassa, mutta kandin tutkielmaan liittyvässä hommassa tehdään unitaarinen muunnos kun siirrytään vuorovaikutuskuvaan, jee. (Huomautus: mua on jostain syystä aina kiinnostanu että mitä ne yksinkertaisen näköiset SU(2)×SO(4):t ja muut on.)

Olen jo saanut rahaa yliopistolta, se oli kivaa. Myös opettaminen oli hauskaa ja oppilaisiin syntyi mielestäni hyvä suhde. Olen ollut tänä syksynä huomattavasti ensimmäistä vuotta enemmän tekemisissä senioriopiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa - olen saanut jopa henkilökohtaista ohjausta professorilta. Laitoksen porukka on ollut mukavaa eikä ole tarvinnut turhia jännitellä, kusipäitä ei ole ollut yhtään. Aloitusvuoden aikaiset opiskelutoverit ovat suurin osa jatkaneet tänä syksynä ja pyörin yhä pääasiassa heidän kanssaan, olen huomannut että hekin ovat lähentyneet henkilökunnan ja senioreiden kanssa. Ilokseni löydän vielä uusia tuttavuuksiakin nykyisistä tokaluokkalaisista.

Tänä syksynä minulla ei ollut yhtään matematiikan laitoksen kurssia mutta odotan näkeväni ekalta vuodelta tuttuja matikan opiskelijoita taas keväällä analyysillä.

32.

Bara en tentamen kvar - den sista är svenska.

Tänään: Lainasin kirjastosta Radiopuhelimet-kirjan, BS:n Master of Realityn ja Iced Earthin Glorious Burdenin. Ostin Testamentin Demonicin ja Avaruusseikkailu 2001 -dvd:n.

Tämä vuosi oli hyvä tuotetun musiikin kannalta, tässä lista mielenkiintoisista levyistä jotka oon tsekannu tai aion tsekata, ikään kuin joululahjana teille lukijoille :)

TSEKATTAVA

The Mars Volta: The Bedlam in Goliath
- En pitkään edes tienny että nää on tehny taas levyn... Ei heiltä huonoa ole tullut joten odotukset taas korkealla++

Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat
- Käsittääkseni nämä jatkavat samalla linjalla kuin debyytti++

Cynic: Traced In Air
- Vasta tänä kesänä kuulin näiden debyytin. Tämä levy on saanu tosi hyviä arvosteluja++

Opeth: Watershed
- Niin paljon kehuttu ettei tartte etes sanoa++

Deathchain: Death Eternal
- Kuulemma tyyli muuttunu taas radikaalisti (?), edellinen levy oli jo aika deathia verrattuna aiempiin, toivottavasti vauhti on pysyny eikä mennä ihan BM-pörinän puolelle.

Meshuggah: ObZen
- Kehuttu, pitää tsekata.

TSEKATTU

Diablo: Icaros
- Huikea parannus Mimicistä, rummut loistaa, kulkee ku juna++

The Cavalera Conspiracy: Inflikted
- Ihan kovaa settiä++

Testament: The Formation of the Damnation
- Tasasen hyvä/ok, ehkä liian pitkä+

31. Putkiremontti

Meillä on tänään kerrostalossa putkiremontti tai joku venttiilinvaihto, ja asukkaille tiedotettiin eilen ettei vettä tulisi tänään klo 8-15 välisenä aikana.

Heräsin ennen kahdeksaa ja vedentulo lakkasi odotetusti hieman yli kahdeksan. Lähtiessäni kouluun yhdeksäksi jätin kaikki vesihanat auki - sitten kun tulen kotiin kello 18 kuulen heti eteisessä että tuleeko vesi!

30.

Lost in Translation <3

29. Yksin katsomassa Indicaa

Hei taas.

Tutustuin Indicaan pari kuukautta sitten lainattuani Tuuliset tienoot ja Kadonnut puutarha -levyt. Pidän hyvin paljon heidän musiikistaan vaikkei bändi hämmästytä teknisellä taidolla eivätkä sanoituksien fantasia-tyyliset teemat, vai pitäisikö sanoa miljöö, oikein puhuttele minua. Liekkö se sitten sovitusten ja tarttuvien laulumelodioiden tai kertosäkeiden yhteistoiminta, mikä saa minut tykkäämään.
Kuitenkin, näin heidät tänään ensimmäistä kertaa livenä Oulun kaupungin järjestämässä ilmaiskonsertissa Toppilan Möljällä. Keikka tuntui oikein hyvältä, siihen nähden että ollessani varmasti ainoa mies ja ainoa yli täysikäinen eturivissä tai sen läheisyydessä, oli oma eläytymiseni ehkä hieman jäässä. Puhumattakaan siitä että Möljä on teatterimainen istumakatsomo, no kyllä siellä sentään seisottiin edessä ja laulaja sai porukan takaakin hyvin mukaan. Tällä kokemuksella baarikeikka Indicalta voisi olla hieno elämys - jotenkin vaan on kivempi katsoa bändiä kun ei tarvitse olla aivan yksin. Ei millään pahalla kanssakatsojat, mutta en vain osannut samaistua joukkoonne. Varmaan bändikin esiintyy eri tavalla aikuiselle yleisölle. Indica muuten näytti todella nuorelta, mutta katsoin Wikipediasta ja hehän ovat kaikki vanhempia kuin minä!

Jee, ens viikolla alkaa koulu. Pitää nyt vaan yrittää olla leijumatta, maanantaina on nimittäin tentti johon pitää lukea. Onneks ehdin kuitenkin ennen tenttiä käydä matemaattisten apuneuvojen luennolla :)

28. Pulmanurkka: logiikkaa

Tässä linkki Fields-mitalisti Terence Taon blogin juttuun, jota taannoin luin. Jutussa esitetään ns. sinisilmäisten saarelaisten ongelma, joka on tunnettu intuition vastaisuudestaan. Tsekatkaa myös kommentit, joita on valtavasti. Kommenteissa joku esitti seuraavan ongelman:

Kaupungissa halutaan järjestää pelastusharjoitus ja kaupunginjohtaja kertoo asukkaille seuraavan:
"Pidämme ensi viikolla pelastusharjoituksen jonain päivänä kello 12. Harjoitus tulee yllätyksenä kaikille asukkaille."
(Esityksen yksinkertaistamisen vuoksi harjoitus pidetään kello 12. toim. huom.)

Kaupungissa asuu loogikko, joka järkeilee seuraavan. "Harjoitusta ei voida pitää sunnuntaina, viikon viimeisenä päivänä, koska lauantaina klo 12 jälkeen asukkaat tietäisivät että harjoitus on huomenna - tällöin se ei tulisi yllätyksenä asukkaille. Harjoitus ei siis voi olla sunnuntaina.

Nyt voin korvata edellisessä sanan 'sunnuntai' sanalla 'lauantai' ja lopulta päädyn siihen että harjoitusta ei voi pitää minään päivänä."

Harjoitus pidettiin keskiviikkona ja se tuli asukkaille yllätyksenä - mikä vika loogikon päättelyssä on, vai onko?

Itselläni on ratkaisuehdotus pulmaan, mutta kerron sen kommenteissa vaikkapa ensi viikolla. Jätin muutamia (tärkeitä?) oletuksia kertomatta ja se jättänee tilaa improvisoinnille. Yritänkin nyt saada teidät, rakkaat lukijat, kommentoimaan tilannetta ja esittämään näkemyksiä. Tiedän että teitä on vähän eikä pulmakaan ole välttämättä antoisin mahdollinen - siispä jos tiedät hyvän logiikkaongelman, niin saa kertoa niitäkin!

27. Käytännön laskutaitoa, osa 1

Joku toi #fysiikka@IRCNet:lle tämän linkin: http://www.useit.com/alertbox/participation_inequality.html. Olettakaamme se todeksi ja katsokaamme ensimmäinen kuva. Lukija voi halutessaan lukea koko artikkelin mutta kirjoittaja ei sitä jaksanut tehdä, joten tyytykäämme mainittuun kuvaan.*
Kuvia on kaksi, mutta vain ensimmäinen koskettaa meitä. Saamme siitä tiedot:
90% luuraa, 9% osa-aktiivisia, 1% aktiivisia.
Siis kolme kategoriaa. (Jos et edes avannut linkkiä, niin kyse on siis jonkin sortin tutkimuksesta, joka väittää että nettiyhteisöissä käyttäjäkunta jakaantuu kuten edellä.)

Haluamme tietää montako lukijaa Jukan blogilla on. Blogissa on tunnetusti noin 12 kommenttia ja nämä ovat tulleet arviolta kolmelta eri henkilöltä, emmekä laske Jukkaa tähän porukkaan. Itse asiassa emme laske Jukkaa mihinkään kolmesta kategoriasta. Mainitut kolme henkilöä ovat likimain yhtä aktiivisia.

Olettakaamme aluksi, että he kuuluvat 'aktiivisia'-kategoriaan, tällöin osa-aktiivisia on 0 henkilöä ja luuraajia 99%. Luuraajia on siis 99 kertaa aktiivisten määrä = 99*3 = 297.

Jos laskemme henkilöt 'osa-aktiivisiin', saamme aktiivisten määräksi 0 ja luuraajiksi (91/9)*3 ~= 30.

Näin saimme arvion blogini lukijamääräksi: 33 -- 300 henkilöä.


Seuraavassa jaksossa arvioimme Juissipurkin mehumäärää.

* Huomaa ettei kirjoittaja jaksanut lukea edes Summaryä, joka hyppää heti eteen ja kertoo olennaiset tiedot.

26. Muutoksia

Hei taas, olen palannut Suomeen mutta en tässä aio kirjoittaa Puolan reissusta enkä kuulumisista tai aikomuksista. Kerron vain, että muokkasin blogisivuani (katse n. 20 astetta oikeaan päin): Otin profiilini pois, se oli turha, en tiedä näkeekö sitä enää mistään. Laitoin ylimmäksi Kirjalistan, sitten tulee vanha tuttu Aihepiirit ja uutena Blogeja (osa niistä blogeista joita seuraan - jos et halua että blogisi näkyy tässä, ilmoita. J: älä vaivaudu/huoli, blogisi ei ole tässä) ja Musiikki (lista yhtyeistä, jotka ovat tehneet jotain mistä tykkään). Viimeisenä on Arkistot.

Palautetta saa laittaa vaikka tähän. En ole vielä itsekään "kokeillut" tätä uutta tyyliä, joten voi olla että joudun remontoimaan (ja muokkaamaan tätäkin viestiä).

25. Megafonimies! Käske meitä!

Heipparallaa. Iron Maiden ja muuta mukavaa.

Viikonloppuna kävin Helsingissä nauttimassa Maidenin musiikista ja J:n hospitaalisuudesta. Juna Oulusta lähti perjantaina klo 6:12 ja oli Helsingissä 13:5-jotain, välissä bussimatka Pännäinen - Seinäjoki. Junaklossa ei ollu tuttuja, meininkiä eikä kovin kivaakaan. Helsingissä Rautatieasemalla otin olkalaukkuuni sadetakin sekä vesipullon ja jätin yöpuvut ynnä muut kamat alakerran tallelokeroon (3€ / 24h). (Lokerohuone on avoinna 5:30 - 1:30 - tieto, jota ei löydä netistä, ja joka voi olla yllättävän tärkeä.)

Sitten Olympiastadionille ja kysymään järkkäriltä että missäs on jonon pää ja lähin Hesburger. Jonotus oli ihan jees, aurinko paisto pelottavan kuumasti mutta juomistahti piti pitää semmosessa suhteessa ettei alkais kusettaan. Ketään tuttuja ei ollut samassa jonossa, johtunee siitä että armeija-aikana erosin kuin itsestään Iron Maiden -yhteisöstä, enkä viitsinyt muutamaa päivää ennen h-hetkeä soitella etelän IM-tovereille. Se olisi voinut olla hieman epäkohteliasta ja tokkopa oisivat edes muistaneet kun jätkää ei ole pariin vuoteen foorumeilla näkynyt. Viimeisen jonotustunnin aikana oli kuitenkin erityisen huvittavaa kuunnella n. 6 hengen nuorisoseuruetta. Pojat ja tyttö olivat ottaneet vissiin liikaa olutta aiemmin päivällä ja nyt heitä alkoi pissattamaan, paitsi yhtä. (Tämä yksi oli sen verran kaukaa viisas että omien sanojensa mukaan hikoili liiat nesteet pois ja kehotti muita lopettamaan alituisen valittamisen ja keskittymään hikoilemiseen.) Joku ihmeellinen peräkylän murre toi keskusteluihin hauskan lisäsävyn. Heistä olisi paljon kerrottavaa mutta luultavasti en saa puettua keskustelua toimivaan muotoon, lainaan kuitenkin heiltä tämän yhden jutun: Järjestäjiltä oli aiemmin tiedotettu että kentälle menijöitä aletaan päästämään sisään jo klo 16, lipussa ilmoitetun 17 sijaan. Kello oli varmaan 16:15 eikä meidän jono ollut vielä päässyt mihinkään. Seurue alkaa yhteisessä kusihädässään käydä levottomaksi ja porukan äänekkäin poika huutaa: "Oli puhe että nelijältä päästään!"

(Emme olleet vielä 16:59:kään liikkuneet mihinkään joten stadionin viereen n. 30 metrin päähän ilmestynyt järjestysmies megafonin kanssa herätti jonkun jonottajan toiveet: "Megafonimies! Käske meitä!")

Hieman yli viisi pääsimme kuitenkin ja stadionin vierestä katsellessani huomasin että porukkaa oli ulkopuolella vielä paljon. Moni ryntäsi kuselle heti jonosta päästyään mutta minä säntäsin kentälle. Huomasin kokoiseni aukon turva-aidan ihmismuurissa ja tungin siihen väliin ja löin kädet kiinni kaiteeseen, siinä olinkin koko keikan. En ollut eturivissä vaan etukarsinan takana olevassa turva-aidassa, hyvä paikka melko keskellä. Olen 2005 nähnyt Maidenin eturivistä (voin siis kuolla), joten päätin olla lähtemättä etukarsinaan.

Lämppärit olivat tuttuun tapaan ihan perseestä ja Maiden tuttuun tapaan tosi kova. Jotain silti puuttui, en enää tuntenut samoja asioita kuin Hartwall-Areenalla vuosia sitten, vain muutama biisi lopusta (encore, eli Moonchild, Clairvoyant ja Hallowed) aiheutti samanlaiset kicksit kuin koko päivä joskus vuonna 2003. Liekkö puutteena ollut sitten ulkoiset tekijät (esim. pimeys) tai sisäiset (oma kasvaminen ulos musiikista, mahdollinen kyllästyminen Maideniin ellei jopa musiikkiin ylipäänsä). En minä sitä pelkää että kyllästyisin Maideniin, olin jo etukäteen ajatellut että tuskin enää tämän kesäisen jälkeen menen heitä katsomaan, mutta ajatelkaas jos kyllästyn musiikkiin!*

Keikan jälkeen tapasin parin P ja T sattumalta keskustassa, etsimme ruokapaikkaa ja totesimme että McDonalds on ainoa ja enemmän kuin täynnä. P ja T menivät jonottamaan ja minä tapustelin tallelokeron kautta linja-autopysäkille. Otaniemeen (J asuu siellä) menevä bussi oli helppo löytää, sitä oli odottamassa sellainen alle kolmekymppisistä koostuva nörttinelikko. Puhuivat koko matkan muistaakseni tietokonepeleistä. J oli pysäkillä (pilkkopimeässä jäin sattumalta oikealla) vastassa ja pääsin nukkumaan.

Lauantaina katselimme J:n kirjoja, söimme ja lähdimme Helsinkiin kiertämään kirjakauppoja ja antikvariaatteja. Hakuammunnalla emme löytäneet mitään paitsi Stockan Akateemisen, mikä ei oikeastaan ollut löytö. Totesin liikkeen kaikin puolin hyväksi ja isommaksi kuin Oulun vastaava - mikä ylläri.

Otaniemen kautta lähdimme Itä-Helsinkiin grillaamaan J:n tutuille. Illan aikana kävimme J:n kanssa läpi suurin piirtein kaikki valmistuneet lyseolaiset, joita olemme koulun päätyttyä nähneet. Käymme tuontyylisiä keskusteluita aika monesti, se on ihan hauskaa kun ei välttämättä muista nimeä, vaan pitää yrittää jotenkin muuten kuvailla tarkoittamaansa henkilöä. Seurueessa oli eräs kieliteknologi ja arvuuttelimme mitä sipsien ainesosa gaer (tanskaa, ae = ä) tarkoittaa. Luonnollisia vaihtoehtoja on ainakin kaksi, mutta vastaus olikin yllättävä.

Kolmen aikaan palasimme kehä ykkösen kautta J:lle ja seuraavana päivänä (sunnuntai) lähdin Ouluun, olin kotona ennen kahtatoista koska mahduin vasta puoli viiden junaan.
Kaikin puolin hieno reissu.

N oli lähdössä perhelomalle Helsinkiin tiistaina ja meinasin mennä sinnekin mukaan. Jos olisin mennyt niin tänä kesänä tulisi tehtyä 3 Helsingin reissua!

Mitäs jatkossa? Perjantai ja lauantai menee Qstockissa ja mukana ovat ainakin N, em. J ja N:n kavereita. Varmaan munki kavereita tulee muita.

Analyysi kakkosta oon lukenut koska elokuussa alkaa kesäkurssi ja menetän Puolan reissun takia ainakin viisi luentoa/tapaamista.

Tulipas tästä pitkä, jotain taisi kuitenkin unohtua. No, kirjoitan uuden merkinnän sitten jos tulee mieleen. Nyt unta palloon!

*
Meinasin kirjoittaa aiheesta enemmänkin mutta Taistelutoverit (TV1 22:35) keskeytti ajatukseni ja nyt ohjelman jälkeen en ole enää tuulella.

24. Ässä on korttipelien kuningas

Hei taas.

Juoksukuntoni on entisaikojen normaalitasolla, tämä tuli todistettua eilen kun juoksin Nallikari-keskusta-reitin, matkaa tuli 15km joskin pidin pienet pysähdykset em. paikoissa. Jalat ja kaikki toimi hyvin, nopeudesta en osaa oikein sanoa eli tämän valossa tuo ensimmäinen lause saattaa olla hieman liioiteltu, matkahan ei tapa, vaan vauhti. (Fyysikot huom: käytin sanaa 'nopeus' vain välttääkseni toiston, huomioi 'vauhti' virkkeen lopussa.)

Olen nyt lukenut ja tenttinyt Atomifysiikan kesäkurssin, joten vanttimekaniikan opiskelu jää taas hetkeksi, sillä seuraavat kurssit ovat Aineen rakenne ja Analyysi II elokuussa. Maanantaina käyn uusimassa Differentiaaliyhtälöt ykkösen, jonka viimekeväistä arvosanaa en kehtaa tässä sanoa. Kertaamisen aloitin tänään. Hiukan takkuaa, vielä kuitenkin huominen päivä aikaa laskeskella ja sunnuntai onkin varattu muunlaiselle toiminnalle.
Tekisi mieli kyllä aloittaa tuo Diracin formalismiin tutustuminen*, olen sitä toisinaan lueskellut ikään kuin iltalukemisena.

On minulla kunnon kirjakin kesken, nimittäin nobelisti Saramagon Toinen minä. Kirja käsittelee mielenkiintoista aihetta, oman täydellisen kaksoisolennon kohtaamista. Kirjaa mainostettiin hyvänä tapana tutustua Saramagon tuotantoon ja onhan aihekin mielenkiintoinen. Kirja on kyllä hyvä mutta tuskin tutustun enää tarkemmin ukon tuotantoon.

Eräs henkilö YO:lta sanoi (atomifysiikan kurssin tiimoilta) että minun kannattaisin hakea töitä elektronispektroskopian (ELSP) ryhmästä jos aihe kiinnostaa. ELSP tekee kokeellista fysiikkaa ja heiltä valmistuu paljon graduja ja tutkimusta. Olen kuitenkin tällä hetkellä huomattavan kiinnostunut fysiikan perusteorioista ja haluaisin kovasti teoreettiselle puolelle hommiin joskus hamassa tulevaisuudessa. Siitä johtuen joudun opiskelemaan kovasti ainakin muutaman vuoden. Jos menisin ELSPille niin kanditavoitteeni loppukevät 2009 lykkääntyisi hieman. Tosin LuK on pelkkä titteli, mitä väliä loppujen lopuksi**? Tekisi mieli käydä katsomassa millaista ELSPillä on, se voisi olla avartava kokemus. En kuitenkaan välttämättä haluaisi tehdä graduani sinne - ottavatkohan ne töihin sellaista joka ei tavoittele tutkimusryhmän tai osaston etua, vaan haluaa vain oppia ja kokemusta (ja hieman rahaa), ja sitten aikansa touhua katseltuaan siirtyy naapuriin.

Jotenkin tuo töihin meno tuntuu hullulta kun on vielä niin paljon opittavaa. Oppiihan tutkimusryhmissä kyllä paljon sellaista mistä ei kirjoissa kerrota, mutta silti tuntuu etten ole vielä valmis. Kesätyöt nyt on asia erikseen mutta en minä tänä kesänä enää ehdi, ja ensi kesänä minut toivottavasti otetaan teoreettiselle.

Lainasin kirjastosta Cynicin debyytin (bändissä soittavat Deathistä tutut Masvidal ja Reinert), ihan hyvältä kuulostaa, paikoitellen Humanilta. Tämä nyt oli vain oikopolku seuraavaan: behold The Mathematics Genealogy Project! Että se on jännää, tuonne on listattu sukupuu matemaatikoiden väitöskirjaohjaajista. Tiesitkö että Lindelöf ohjasi Nevanlinnan, joka ohjasi Ahlforsin? Tuolla saisi olla vain enemmän ihmisiä vaikkapa kotiyliopistostani, näkisi että millainen takapajula olemme.

Vaadin samanlaista genologiaa muusikoista ja fyysikoista!

* En tiedä voiko puhua mistään Diracin formalismista, mutta kirja ainakin käyttää tuollaista termiä (Mandl: Quantum Mechanics, kätevä pieni opus).

** Asiaa hetken mietittyäni: Taidan olla tiedon suhteen kaikki-heti-tänne-nyt-tyyppiä ja sen takia haluan valmistua nopeasti, en tittelin takia, vaan koska en vain kestä olla ilman ymmärrystä standardimallista.

23. Kyläily

Kävin eilen Linnanmaalla E:llä kylässä ja lainasin samalla topologian kurssin luentomuistiinpanot kopioitaviksi. E kerto Topologia ykkösen olevan helppo kurssi, että kannattaa käydä. En minä kylläkään vielä osaa todistaa että numeroituvan joukon osajoukko on numeroituva. No, heinäkuussa sitten katselen noita lappuja jos on aikaa. Vaikka se ois E:n mielestä helppo niin eihän se välttämättä mun mielestä ole.

E:llä oli hieno asunto 7. kerroksessa, mahtavat näköalat. Sieltä näki yliopiston, meren, ainakin 6 eri tuulivoimalaa, monta mastoa pohjoisessa, paljon saaria, näkisköhän jopa Hailuodon - joka tapauksessa meidän 5. kerros Toppilan savupiippuineen kalpenee näköalassa E:n kämpän rinnalla.
Asunto oli kahden hengen solu ilman toista henkeä, eli käytännössä yksiö.

E keitti siinä sitten kahvit ja tarjosi kääretorttua, ensimmäisen siivun syötyäni se sano että otahan toinenki pala. Sitte ku lähdin yliopistolle skannaamaan ne laput, niin E sano että jos tuut kolmen-neljän aikaan niin ehit saada makaronilaatikkoa. Semmosta on ranualainen vieraanvaraisuus!

Tänään opin aaltofunktiosta sen verran että sen yksikkö on 1/sqrt[metriä^n], missä n = 1,2 tai 3 on aaltofunktion dimensio.

22. Selityksiä

Tervehdys pitkästä aikaa!
En ole jaksanu, olisin kyllä ehtinyt, päivittää blogia kun olen ajatellut ettei oikein ole asiaa. Vaikka olis kai sitä kun vaan sais aikaseks.

Simpsonit alkaa kohta joten tiivistän viimeisen kuukauden asiat tähän (ne mitä muistan, jotain jäänee puuttumaan), kohdan 1 luettuasi ymmärrät* miksen ole päivittänyt blogia:

1. Luin viimein Harry Potter -kirjasarjan kokonaan. Pidin siitä kovasti, enkä pidä siitä että se loppui. Voin lukea sen uudestaan mutta se ei enää koskaan tunnu samalta.
2. Kävin tänään mettätöissä.
3. Olen lukenut muutaman muunkin kirjan.
4. Kävin neljissä yo-juhlissa.
5. Olen aloittanut Vanttimekaniikan opiskelun.

Hei hei, hyvää kesää!

* Olettaen että olet lukenut koko Harry Potter -sarjan ja tiedät kuinka suurella tavalla se järkyttää tavallisen ihmisen elämänmenoa ja ajatuksen kulkua.

21. Kesä on ohjelmointiaikaa!

Tässä hieman koulukuulumisia.
Takana ovat kurssit Diff.yhtälöt II, Analyysi I ja Sähkömagnetismi I - näistä analyysi oli ainakin mennyt läpi. Perjantaina vielä ATK II:n (numeriikka) tentti ja maanantaina Johdatus suhteellisuusteoriaan.

Välipäivinä oon paneutunut Project Eulerin tehtäviin ja venäjän kielen opiskeluun.
Lainasin tänään semmosen kirjan ku Computational Recreations in Mathematica® ja sitten yhden algoritmikirjan. ATK II:lla me käytettiin Mathematicaa, joten tuosta ekasta kirjasta voi olla apua tenttiin valmistautumisessa. Lisäksi siinä oli luku Collatzin ongelmasta - se voisi auttaa PE-tehtävän 14 ratkaisemisessa. On mulla kyllä tuohon joku joskus aloitettu c-koodi valmiina, mutta katsotaan mitä kirja sanoo.

Tänään olin koululla tekemässä ongelmaa 67 Mathematicalla. Eli tarkoitus on edetä lukukolmion huipulta kannalle siten että kerää luvuista maksimisumman ja etenee kokoajan alaspäin.
Käytin siinä semmosta haistelualgortmia, että jos meillä on kolmio
a
b c                  (tässä edetään ylhäältä suoraan alas tai viistoon oikealle)
d e f,
niin algoritmi vertaa summia b+Max{d,e} ja c+Max{e,f} ja valitsee reitiksi suuremman summan.
Lisäksi kehitin algortmia kaksi kertalukua eteenpäin eli siten että se haistelee 1. tasolla ollessaan reittimaksimit 5-tasolle asti.
1. a                     
2. b c                  (Onneksi Mathematicassa on käytännöllinen
3. d e f                 Max{a,b,c,...} -funktio.)
4. g h i j
5. k l m n o

En kuitenkaan löytänyt näin maksimisummaa (ongelmassa 67 on 100-kerroksinen kolmio). Oma ennätykseni on tällä hetkellä muistaakseni 7070.

Ennen kuin haukutte algoritmini lyttyyn niin sanon etten missään nimessä väitä sitä erityisen hyväksi, mutta parempaakaan en äkkiä keksinyt, ja koska 15-kerroksinen kolmio ratkesi tuolla kolmen kerroksen haistelulla, niin ajattelin kokeilla samaa tuohon isompaan pyramidiin. Sitten ei malttanut olla kokeilematta 4. ja 5. kerroksen haisteluita.

Jos joutuisin ratkaisemaan tuollaisen ongelman kynällä ja paperilla niin tekisin varmaan seuraavalla tavalla:
1. Ympyröi kaikki luvut >= lukujen keskiarvo (tätä ei toki ihan hetkessä laske mutta jonku arvion sille saa) + k, k kokonaisluku
2. Yritä yhdistää ympyräluvuista hyvä reitti.
-> Jos reittiä ei saa, toteuta 1. kohta luvulla k-1 jne.

En vain nykyisillä ohjelmointitaidoilla osaa oikein pukea tätä tietokonemuotoon.

Jos on ideoita k.o. tehtävästä niin antaa tulla.

Ps.
Puukkoseikkailun loppulaskukin tuli, 11 euroa.

Nyt on perjantai

Nyt voi heittää housut nurkkaan,
vääntää musiikin kovemmalle,
eikä se häiritse naapureita,
vaikka kello on jo yli kymmenen.
Nimittäin nyt on perjantai.
Voi keittää teetä eikä tarvitse pestä hampaita,
todellakin irti arjesta.
Eikä liitutaulun naputus häiritse naapureita,
vaikka kello on jo yli kymmenen,
sillä nyt on perjantai,
ja sielläkin on bileet.

20. Weltuntergang - Viisi tähteä

Lupasin edellisessä kirjoituksessa kertoa kuluneen viikon tapahtumista. No, se lupaus on varmaan jo menettänyt merkityksensä mutta baarissa me käytiin kahesti, se siitä.

Oulussa on tällä viikolla näkyny paljo lentokoneita. Ilmavoimilla on hornet-yliääniharjoitus perämerellä ja ainakin toissapäivänä ikkunasta näky kivoja viivoja merellä. Pienkoneitaki on näkyny varmaan joka päivä, paitsi eilen ku oli vähän pilvisempää. Tänään lens Sepe meijän talon yli.

Luennot alkaa loppumaan ja kun katsoo tarkkaan, näkee enteitä tulevasta tenttiryöpystä. Tiistaina ois klassinen kenttäteoria, siihen on aikaa lukea kun olin viisas ja aloitin jo tänään. Se onkin tärkeä kurssi ja myös hieman vaikea. (Itse asiassa tämä päivä meni diffiksen laskareihin, jotka katsotaan maanantaina, mutta enhän minä mitään menettänyt sillä nyt voin lukea sunnuntaina "kenttistä".) Tentin jälkeen alkaakin olla vappu ja sen jälkeisellä viikolla tulevat järjestyksessä Analyysi (pe), Diffis II (ma), Sähkömagnetismi (ti), ATK II (pe) ja Johdatus suhteellisuusteoriaan maanantaina. Ja ATK II:n viiminen harjotustyö pitäs vielä vääntää. Kuulostaa pahalta mutta luentoja eikä laskareita ei enää ole (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) eli pitäis olla lukuaikaa.

Kesäsuunnitelmissa minulla on opiskella Analyysi II, SM II ja Atomifysiikka, ehkä vielä joku kurssi jos aikaa tuntuu olevan tarpeeksi. Lisäksi saatan saada kaupungilta kuukauden kesätyön. Suurin osa kesälomasta kulunee silti kauniiden ihmisten kanssa kauniista ilmasta ja ehkä hyvästä juomasta nauttien.

Kävin tänään Kaijonharjun kirjastossa hakemassa Radiopuhelimia (varmaan pienoinen yllätys eräälle) ja Eleanoora Rosenholmin debyytin. Tuo viimeksi mainittu on todellakin tiukkaa settiä! Loistava levy, hieman pelottava, voisi olla K-18-kamaa - tarina on sen verran hirveä, harmittavan lyhyt, kuitenkin juuri sopivan mittainen, jännittävä, intensiivinen. Neljä kuuntelukertaa ja viisi tähteä.

Viikonloppuna mennään N:n kaverin synttäreille, joilla olin viime vuonnakin, ihan kiva reissu oli silloin joten odotukset ovat suuret. Samana päivänä on vielä N:n veljien synttärijuhlat.

PS. Mikähän Radiopuhelimien kappale kertoo nylonista? Soittivat 45:ssa kys. kappaleen viimeksi ja ajattelin jotta onpa hyvät sanat. Meni jotenkin että "tiede astuu askeleen eteenpäin..."

19. Lonely afternoon

Lähdin yliopistolta siinä kahden maissa kotiin, olis ollu vielä diffiksen laskarit mutten jaksanu mennä ku sato niin pirusti lunta, ja tehtävissäni olleet epäselvyydetkin selvitettiin E:n kanssa sähkömagnetismin luennolla.

Liekkö syynä ollut näkyvyyden alle kilometriin laskenut lumipyry, viimeksi sunnuntaipäivänä pestyt likaiset hiukseni, paluu arkeen ratkiriemukkaan viikon ja viikonlopun jälkeen, jälleen kerran iskenyt illuusio siitä että koulutyöt kaatuvat niskaan vai se, etten juonut aamulla ollenkaan kahvia - vai näiden kaikkien sekalainen summa - yhtäkaikki, jo koulussa tunsin itseni alakuloiseksi, ellei jopa masentuneeksi.

Koulun jälkeen söin ruuan ja mummin lauantaina antamat pannarit, meinasin paahtaa juustopatonkiakin mutta muistin että se tulee jättää ilta- ja aamupalaksi. Ruokailtuani katsoin Simpsoneita dvd:ltä ja söin hieman sipsejä (jotka jätettiin tänne edellisissä kotibileissä - saa tulla hakemaan, noita on vielä n. 50 g jäljellä). Tämän itseni kokoonkeräilyn jälkeen sain tehtyä sähkömagnetismin laskuharjoitukset (jotka eivät kyllä paljon ryhtiä vaatineet). Lumisadekin loppui ja tälläkin hetkellä aurinko paistaa iloisesti ainakin merellä - siitä kertoo muuten harmaassa ja paksussa pilvipeitteessä oleva pieni melkein sininen läikkä Toppilan savupiipulta pohjoiseen.

Tässä vaiheessa päätin kirjoittaa blogimerkinnän ja piristyin entisestään.

Seuraavaksi lasken suhteellisuusteorian laskarit ja muuta järkevää en ajatellut tehdä. Lenkillä pitänee käydä illalla*, viikon mittainen toipilasaika (ks. puukkomerkintä 18) lienee vaatinut veronsa. Lähtisköhän P..Soitto.. Ei lähteny.
Huomenna ois sähkömagnetismin osatentti mutta en taida liiemmilti harjoitella kun on Gaussin laki lukualueena.

Taidan vielä myöhemmin kirjoittaa merkinnän männäviikosta.

* Hetkonen, nythän on ilta.

18. Kirjoja millä mällätä

Sain A:lta tänään 4 Doverin (ks. edellinen merkintä) kirjaa (n. 7,5 hyllysenttimetriä, hih meinasin kirjottaa "centtimetriä"). A oli löytäny ne ns. Saa ottaa -käytävältä Lipastolta ja ystävällisesti soitti mulle että tarvinko. No tarvin! Nyt on taas millä mällätä... Huomasin muuten että hyllyssä on jo 9 Doverin kirjaa. Samalla havaitsin että alkaa hyllytila loppua, mihinhän sitä tunkis seuraavat löydöt.

Tenttipuolella tapahtuu: maanantaina oli kompleksianalyysi ja viime viikolla sähkömagnetismin osatentti (josta tuli huimat 6 pojoa) - huomenna on analyysin välikoe, johon itseasiassa valmistaudun nyt illalla. Ihan mukavia tehtäviä löysin netistä, esimerkiksi:

Olkoon a_0 >= a_1 >= ... ja Sum a_k < infty. Osoita että lim n-> infty n a_n = 0.

Nyt lasken lisää ja laitan tänne sitte keräämäni helmet.

Ainiin, huomenna mennään Hevimestaan.

Kirjojen nimet ovat muuten mielenkiintoisuusjärjestyksessä Group Theory and its Applications to Physical Problems, Foundations of Potential Theory, Principles of Electrodynamics sekä Applied Analysis. Viimisen kirjan voisin oikeastaan antaa eteenpäin, jos löytyy ottaja.

17. "Vasen sormi tykyttää" ja "Kana"

Tänään tapahtui paljon. Koulun jälkeen lähdin kahdentoista maissa Stockmannille tiedätte-varmaan-mihin. Olen periaatteellisesti hulluutta vastaan mutta kun äiti tarjoutuu ilmaiseksi ostamaan jotain, niin kuka voisi kieltäytyä. Mukaan tarttui Ragen Evil Empire ja PMMP:n "Kuulkaas Enot!", nämä ostin kyllä omilla rahoillani. Äiti osti mulle muistitikun, ruokaa, kanan ja kolme kirjaa. Akateemisessa on ihan hyvä matikka-fysiikka-kirjavalikoima, siellä on tuommosta Doverin kustantamaa sarjaa ja ne kirjat on yleensä kymmenen euron paremmalla puolella. Nuo taitaa poikkeuksetta olla vanhoja (60-70-luvun) kirjoja uudelleenpainettuina, mutta eihän matemaattinen tieto vanhene. Lisäksi ruokaosaston sisäänkäynniltä (!) hoksasin Volter Kilven legendaarisen, pelkoa ja kunnioitusta herättävän, Alastalon salissa. Lukiossa minulla oli kirjan suhteen jopa haave. Ilonpilaajiakin löytyy.
Ja kirjan hinta oli 3,5 euroa.

Kolmen aikaan kotiin tullessani purin ruokakassit ja siivosin huonettani. Ennen imurointia päätin kuitenkin avata muistitikkupaketin. Käsin repimällä se ei auennut joten otin avuksi puukon. "Terä tuohon väliin ja siitä napakka..." TSAK ja vasen etusormi rupes vuotaa verta. Siitä sitte lavuaarin ääreen ja ei muuta ku kylmää vettä sormeen. Haavan pituus oli sentin luokkaa ja syvyydeksi arvioin pari milliä. Syvyydestä ei oikein voi sanoa ku siinä oli sitä verta. Sitte tein painesiteen vessapaperista ja kattelin YTHS:n lappuja ja soitin päivystysnumeroon. Siellä naisääni sanoi että kannattaa tulla näyttään, jos tikkejä tarttee niin se pitäs ommella kuuden tunnin kuluessa. Ja pienenä sivuhuomautuksena se sano että pitäs tulla OYSin päivystykseen, muut paikat kun ovat jo kiinni. Olin onneksi sen verran hyvällä tuulella ettei ajatus puolen tunnin pyöräilymatkasta ehtiny juuri vituttaa ennen ku kerkesin lähtä. Sitte OYSissä vastaanoton täti sano että ommellaan vaan, meeppä oottaan tonne. Odotellessa huomasin paikan sääntöjen kierouden: potilaiden käsittely priorisoidaan vamman vakavuuden mukaan eikä potilaita siis välttämättä oteta tulojärjestyksessä. Tämähän on aivan ymmärrettävää. Laskeskelin että mulla on varmaan sen verran pieni vamma että sisään ehtii aina tulla joku vakavampivammainen ennen ku pääsen ommeltavaksi, ts. viettäisin odotustilassa loputtoman ajan*.

Noh, pääsin kuitenki puoli kuuden maissa ommeltavaksi ja hoitaja vieläpä pahoitteli pitkää odotusta. Tuntui vähän oudolta sillä odottaessani ryömin ahtaassa itsesäälin ja häpeän tunteikossa sen takia että olin itse aiheuttanut vammani typerällä tavalla ja tuhlasin näin yhteiskunnan varoja ja muiden kallista aikaa. Siellä oli ihmisillä mitä hirveimpiä tuskia ja tiesin heidän viiltävistä katseista mitä he ajattelivat: "Tuo tökkäs itseään puukolla sormeen."
(Okei, tämä oli liioittelua.)

Sormeen ei juurikaan sattunut ennen tikkien laittoa, nyt siihen sattuu hieman. Varsinkin jos vien käteni paljon sydämen alapuolelle niin heti alkaa tuntua semmosta tykytystä. Pidänkin sormea ylhäällä aina välillä, kuin Platon konsanaan, niin ei satu.

(La-aamun lisäys: Nukkuminen sujui hyvin mutta sormea tykyttää vielä hieman.)

Kun tulin kotiin kuuden jälkeen, niin laitoin äidin ostaman broilerin uuniin. Broileri on semmonen kokonainen kana joka syödään. Olihan siinä kyllä projektia kun aina uunista nostamisen jälkeen löytyi verta jostain luun alta ja sitähän minä luulin raa'aksi. Parin tunnin säätämisen jälkeen sain sen kuitenkin tyydyttävän lopputuloksen. Mausteita ois voinu kyllä laittaa siihen päälle.

Ei tässä kummempia, ensi viikolla on kompleksianalyysin loppukoe ja analyysin välikoe joten ajattelin kertailla. Ja siivotakin pitää.

* Ruuan puute tietenkin heikentäisi tilaani, jolloin pääsisin lopulta lääkärille.

16. Palasin pohjoiseen

Jälleen on aikaa kirjoittaa blogia kun pääsiäisloma alkoi tänään. Hiihtoloman jälkeen en ole voinut päivittää, sillä aika on kulunut rästitöitä ja tenttejä tehdessä. Ja sattuipa yhdet hautajaisetkin viime viikonlopulle.

Italiassa oli oikein hienoa. Puitteet laskettelulle eivät olleet parhaat mahdolliset kun lunta oli tullut viimeksi n. kuukausi sitten. Rinteet olivat jäisiä eikä puuterilunta löytynyt oikein mistään. Jäiset hanget loivat kuitenkin hyvät puitteet vuoristovaellukselle ja isän entisillä kengillä tuli kiipeiltyä vuorille kolmena päivänä. Edeltävänä päivänä olin hakenut hieman fiilistä ja keskiviikkona lähdin toteuttamaan talvinousuyritystäni (soolona eli yksin) Matterhornille. Varusteina reppu ja hakku. N. 800 metrin nousun päässä oli vuoristomaja, joka oli luonnollisesti ensimmäinen välitavoite. Huomasin kuitenkin että viimeiset 50 nousumetriä ennen majaa olivat hieman liian rankkoja ilman jäärautoja. Pääsin kuitenkin majalle henkeni kaupalla ja päätin jättää yrityksen ensi kertaan, sillä kertaa jääraudat mukana. Liekkö henkinen väsymys jo painanut kun uskalsin kuitenkin tulla loppumatkan alas osittain pyllymäkeä.
Muutaman päivän kuluttua kiipesimme isän kanssa jäätynyttä puronuomaa pitkin.

Reissu oli myös ihmistentapaamismielessä hyvä: puhuin kaikkia kieliä mitä osaan ja myös niitä mitä en osaa (italia, ranska). Oli ilo huomata että myös venäjälle löytyi tilausta, sen olenkin ajatellut aloittaa ensi syksynä, akateeminen vapaus tulee käyttää hyväksi.

Lauantaina kuulin järkyttävän uutisen: ala-asteen hyvä luokkakaveri N oli kuollut viikko sitten.
Viikolla kuulin muilta luokkatovereiltani hautajaisista ja siitä että sinne sai tulla. Lyhyen mietinnän jälkeen tunsin että pakkohan sinne on mennä. Siitä oli jo liian kauan kun olin viimeksi nähnyt N:n ja tiesin että katuisin myöhemmin ellen menisi jättämään viimeisiä jäähyväisiä. Hautajaisten jälkeen vanhat luokkatoverini M ja J ehdottivat että menisimme vielä istumaan iltaa johonkin. Valitettavasti en päässyt mukaan, mutta toivottavasti tapaan vanhoja kavereita vielä muissa merkeissä.

Viikolla lainasin paljon hyviä levyjä bändeiltä joille en aiemmin ollut uhrannut aikaa:
Radiopuhelimia, Red Hot Chili Peppersiä ja Waltaria.

Tässäpä tämä muutaman viikon historiikki taisi ollakin, jotain tärkeää saattoi unohtuakin mutta nyt lähden kiipeilemään.

15. Havaintoja

Tää on nyt tällanen lyhyt (kerroin että tiedät, jos et jaksa lukea loppuun asti).

-Kiva että joissain asunnoissa on illalla verhot auki ja valot päällä, tykkään katella sisälle. Näkee että miten ihmiset elää ja mitä tavaroita niillä on.
-Tykkään vielä 20-vuotiaanaki rimpuilusta ja kiipeilytelineistä.
-Ois siistiä ryömiä Kemintien ali semmosen tierummun kautta.

14.

Hei taas. Tämänkertainen kirjoitus on nyt tämmöstä turhanpäivästä vuodatusta ja näperrystä, että älkää nyt odottako saavanne mitään lukuorgasmia.

Lähden lauantaina Italiaan hiihtolomalle ja tulen viikon päästä takaisin, elikkä blogiin tuskin tulee päivitystä tuona aikana. Tämä viikko olikin kiireinen kun yritin palauttaa kaikki ensi viikon laskuharjoitukset etuajassa (eikä suurin osa edes menny läpi kun olivat niin juosten kustuja). Tämänpäiväinen analyysin välikoe ei tietenkään laskenut stressitasoa. Simpsonit jäi eilen katsomatta ja jää tänäänkin, aion nimittäin käydä vielä lenkillä (muuten Jukalla räjähtää pää: POKS!). Ja kirjoitan toki tämän blogimerkinnän.

Ja voi teitä, jotka silti vielä kadehditte hiihtolomaani: Oman opiskelun varaan jäävät kaikki ensi viikon luennot (puhumattakaan siitä että paluulauantain jälkeisenä maanantaina on differentiaaliyhtälöt ykkösen tentti). J:lla on tuparit huomenna, en pääse, toinen J tulee pääkaupungista ensi viikolla, en pääse, T:llä on synttärit lauantaina, pääsen varmaan mutta en tiedä millanen bilefiilis ku on reissannu aamusta asti.
...
Prööt, ja olen taas normaalilla aallonpituudellani (lue: nyt helpotti). Katsotaanpa hiihtolomareissun hyviä puolia: J on Oulussa vielä viikonloppunakin ja lauantaina jos menen T:n synttäreille, niin juhlathan vaan paranee mikäli oon vähän matkaväsynyt - ei tarvinne etes ostaa juomia :) Mulla tuo matkaväsymys on nimittäin yleensä semmosta kikatusväsymystä, toisin kuin esim. iltaväsymys, joka pistää nukkumaan. Paras puoli taitaa olla kuitenkin se, että pääsen ulkomaille puhumaan saksaa, englantia ja hoppas också svenska ja tapaan uusia minua viisaampia ihmisiä.

Nu ska jag ute och springa lite.

http://www.pelulamu.net/sarjis/

Varokaa Eurooppa, Ranskanmaalta tulee Napoleon!

Voi ei, kirjoitan tänne yhä harvemmin! Mistä lie johtuu, en ainakaan äkkiseltään keksi yhtään syytä. Enpä nyt kuitenkaan kirjoita kirjoittamattomuudestani vaan muutamista muista asioista.

Päätin mennä Differentiaaliyhtälöt II -kurssille. Se kuulostaa kovin vaikealta kun siellä käydään erikoisfunktioita (gammafunktio, Besselin funktio) ja Fourier-muunnosta. Mutta enköhän selviä, Kompleksianalyysi I ja Diff. I loppuvat pian eli tulee tilaa. Päätin ottaa tuon diffiksen jatkokurssin jo nyt, jotta olisi vähän paremmat valmiudet käydä kvanttimekaniikkaa ensi vuonna, tavoitteena ois käydä KM I ja II siis jo ensi vuonna.

Mun isä ei tykkää siitä, että sanon yliopistoa kouluksi. Siis vinkki niille, jotka jostain syystä haluavat ärsyttää konservatiivisia ja kaikkivoivia professoreita (taikka suuruudenhulluja yliassistentteja tahi assistentteja): koulutelkaa!
Tietenkään tämä ei tehoa jalat-maassa-henkilöön. Onhan se muuten säälittävää käydä koulua vielä viiskymppisenä! (Älkää nyt ottako tuota tosissaan, minusta olisi hienoa olla isona vaikkapa professori jossain yliopistossa, ja olen tosissani.)

Analyyttisen mekaniikan tenttihän minulla oli 25.1, eikä tuloksia ole vieläkään tullut. Proffa, joka tentin piti, oli tammikuun alusta matkoilla ja palasi vasta toissa viikon lopulla. Kävinpä siis keskiviikkona proffan huoneessa kyselemässä asiasta:
"Ainiin, ne tentit. Hyvä kun muistutit. Olin matkoilla niin en ole niitä katsonutkaan", sanoo K ja alkaa penkoa pöydällään olevaa paperipinoa. Hän ottaa pinon alimpana olevat muovitaskut esille, alkaa selaamaan niitä ja kysyy nimeäni. "Joo, on se täällä. Pitääkin korjataa nämä ja laitan sitten koneelle. Hyvä että muistutit. Tulee tällä viikolla."

Ja tuliko ne? No ei.

Ja vielä isästäni sen verran että hänellä kuulemma venyy monesti yli neljän viikon, voi poloisia opiskelijoita! Isäni ei muuten ole professori.

12. Ulkona alkaa olla kiva olla

Hei taas pitkän tauon jälkeen.

Tytsyni on abi, joten torstaina lintsasin suurimman osan koulupäivästä. Lähdin suppean suhteellisuusteorian laskareiden jälkeen kohti kaupunkia ja lyseon liikuntasalia. Siellä on tapana laulaa penkkaripäivän pilalaulut opettajista. Laulut oli ihan okei, vaikken nähny sanoja.
Sen jälkeen kävimme syömässä ja tytsyni siirtyi kavereidensa kanssa kuorma-auton lavalle.

Tytöt heittivät minulle karkkia ja siitähän selittämättömiä tunteita ohjaava(?) aivojeni osa pääsi vauhtiin. Kevään 2006 muistoja sisältävä kaappi avattiin ja koin jälleen noita tunteita ja tuoksuja. Tällä kertaa tytöt olivat minä ja minä joku muu. Olen siitä varma, sillä tytöillä näytti olevan yhtä hauskaa kuin minullakin silloin. Onneksi minulla oli myös tällä kertaa hauskaa.

Illalla kävimme jatkoilla ja oli ihan kivaa. Myöhään ei valitettavasti voitu olla. Enhän ole enää vastuuton abi - perjantaina oli kahdeksaksi koulu. (Todellinen syy aikaiseen lähtöön lienee kuitenkin kyydittäjämme aikataulu.)

Lauantaipäivänä oli taas niin kova hinku baariin tai edes johonkin, että aloin miettiä olenko alkoholisoitumassa. Ei se sitä voi olla sillä juominen oli toissijaista, halusin olla vain jossain missä minulla on ystäviä, tuttuja tai tuntemattomia. Noh, halu tyydytettiin kun ajoin illaksi N:n luo.

Sunnuntai meni keivillä piereskellessä. Siellä oli joskus lappu seinällä että "kirjoilu ja piereskely kielletty". Tämän hetkisellä kiipeilykokemuksella voisin sanoa ettei ole kunnolla edes yrittänyt ellei pääse pari pierua ja kovaäänistä kirosanaa. Kun pitää puristaa, vaikka kädessä ei puristusvoima enää riitä, niin eikai siinä muu auta kuin huutaa.
Ja joskus pääsee niitä pieruja.

Tänään sain tietää että kaverini J on pitänyt blogia tammikuun lopusta lähtien. Hyvää settiä siellä on, mutta en mainosta vielä kun en tiedä saanko.

PS. Tein tänään tosi hyvää jauhelihakastiketta! Tule syömään, kunhan hinnasta sovitaan.

11. Yleisen suhteellisuusteorian ongelma?

Kirjoitin tämän samalla kun tuon tekstin numero 10, mutta päätin laittaa nämä erikseen kun ovat niin kaukana toisistaan.

Viime viikolla alkoi Johdatus suhteellisuusteoriaan, lukiossa niin tylsänä pitämäni aihe on alkanut kiinnostaa kun sitä on alettu käymään klassisen kenttäteoriankin kurssilla. Luennoitsija on mielestäni tosi hyvä, ei lue suoraan paperista kaikkea vaan heittelee luennolla paljon "syventävää" asiaa. Tämä kirjoitus liittyy yhteen tuollaiseen heittoon.

Ekalla luennolla edellä mainittu mies sanoi että yleistä suhteellisuusteoriaa (YS) ei ole saatu yhdistettyä kvanttiteorioihin sen takia, että YS kuvaa jatkuvaa aika-avaruutta kun taas kvanttiteoria häärii diskreetin aineen parissa. Klassisen kenttäteorian kurssilla me aloitimme värähtelevän kielen kuvaamisesta matemaattisesti. Ensin rakensimme liikeyhtälöt tapaukselle, jossa kieli koostuu pienistä massapisteistä. Laitoimme pisteiden määrän kasvamaan rajatta kielen pituuden pysyessä vakiona, jolloin pääsimme jatkuvan aineen tapaukseen. Saimme siis erikseen kenttäyhtälöt diskreetille ja jatkuvalle aineelle. Lisäksi diskreetti - jatkuva -siirtyminen on molemminpuolinen, eli voimme siirtyä myös toiseen suuntaan: jatkuvasta yhtälöstä diskreettiin tapaukseen. Mielenkiintoista tässä on se, että arkielämää ajatellen jatkuva yhtälö voidaan ajatella tarkemmaksi, todellisemmaksi tai muuten vaan paremmaksi kuin diskreetti versio. Kun katselen kitaran kieltä, se näyttää jatkuvalta, en erota yksittäisiä massapisteitä. Kuitenkin todellisuudessa luonto on nykytiedon mukaan diskreettiä, kun vaan katsoo tarpeeksi läheltä! Jatkuvasta kentästä saadaan diskreetti diskretisoimalla se. Diskretisointi voidaan tehdä monella tapaa, aivan niin kuin funktioitakin voidaan approksimoida eri tavoin.

Tarina katkeaa toistaiseksi tähän sillä en tiedä aiheesta vielä juuri mitään. Henkilökohtaisella tasolla viime torstaina tunsin todella ymmärtäneeni jotain: onko nykyfysiikan iso ongelma siinä ettei erästä kenttäyhtälöä saada diskretisoitua kunnolla?

10. Jos et ole maistanut hometta, et ole yrittänyt kypsyttää juustoa

Oon ollu niin kauan kirjoittamatta tänne että melkein unohdin salasanani.

Kävin tänään keskustassa, ensin pääkirjastossa, sitten Nallisportissa hakemassa mun sinne unohtamani pipon ja lopuksi poliisiasemalla. Laitoin passihakemuksen, onneksi Helsingissä viime elokuussa otettu kuva kelpas, tukka on kasvanu siitä melkosen paljon. Nykyään se menee silmille välillä! Eikä tarvi etes kattoa tarkkaan niin huomaa pienoisen takatukan alun!
Mutta eipä nyt tukasta. Passihakemuksessa piti saada oma nimmari osumaan semmoseen ruutuun. Vähä oli vaikeeta, sain vasta tokalla oikein. Ja uuden lomakkeen tulostamisessa kesti aina pari minsaa. Nimmarista tuli ihan ok, yks k meni vähän huonosti. Oon kuitenki kehittyny ku ottaa huomioon että edellisessä passissa lukee kauheella kaunolla "Jukka Väyryrynen". Tai onko se sitte kehitystä ku tuosta nykyisestä ei varmaan tuu erottumaan ku J ja V.

Tykkään kierrellä kirpputoreilla ja antikvariaateissa kattelemassa kirjoja ja levyjä. Tänäänkin tarttui Pelastusarmeijan kirppikseltä yks matematiikan kirja, "Stable Mappings and their Singularities". Täytyy myöntää että tuota en ostanut itselleni, enpä siitä paljoa ymmärtäisi eikä aihe minua erityisesti kiinnosta tai liittyne mitenkään tulevaisuuden opintoihini. Mutta ajattelin että voisin myydä tuon kirjan, kun kerta lähti niin halvalla. Siitä tulikin mieleen että minullahan on muitakin matematiikan ja fysiikan kirjoja, joita voisin myydä. Pitänee tehdä jonnekin lista noista myytävistä. Kunhan jaksan.

Eikä tässä nyt tähän hätään muuta asiaa. Tää nyt oli tämmönen kokoelma kaikkea.

Loppukevennys:
"Miksei tässä terminaalissa toimi kumi?" kysyin keskiviikkona atk:n harjoitustenpitäjältä. Sain vastaukseksi oudon katseen, mutta kun kotona mietin, niin tajusin että yleensä tuosta napista käytetään sanaa 'backspace'. Oon oppinu sanomaan sitä vaan 'kumiksi' tai millon miksikin :)

9. Ikkunasta näin kesän

Perjantaina oli siis meillä bileet. Ei menny ihan suunnitelmien mukaan, porukkaa jäi hyvin paljon tulematta, mistä lie johtuu. Ehkä liian lyhyt varotusaika. No, siinäpä minä sitten perjantai-iltana aattelin että paremmaksihan se vaan menee kun on vähemmän porukkaa, enemmän viinaa / henkilö, josta seuraa villimpi meno :D Ei se ihan niin mennyt. Mutta kun yön tullen lähdimme entistä pienemmällä porukalla (= minä, N, O ja kuski N) baariin, niin siellä lähti kone käyntiin. Ei mitenkään yli, älkää kuvitelko. Mutta oikein sopivasti. Sitten P ja sen tyttöystävä T (ne oli ollu illalla elokuvissa) liittyivät seuraamme ja myöhemmin tulivat vielä K ja S ja loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin.

Lauantaina oli niskat kipeenä, ei kummempaa.

Tänään sunnuntaina olen ahkeroinut koulujuttujen parissa. Tein kerralla Analyysi I:n kahden viikon oppimispäiväkirjatehtävät (tarkoittaa laskaritehtäviä, kenen lie keksimä tuo pseudopedagoginen nimitys. Ehkä matematiikan laitos yrittää huijata Opetusvirastolta jotain tukea.) Lisäksi tein Kompleksianalyysin tehtäviä, joista yhtä en osannut, ja Kenttäteorian tehtävät, jotka oli haastavia mutta osasin. Tein myös Mekaniikasta kaks tehtävää.

Iskä oli sairastunu (tai sitten krapulassa) eikä se voinu lähtee mun kanssa keiville (eräs seinäkiipeilypaikka), joten piti keksiä muuta tekemistä. Ulkona oli niin upea auringonpaiste että lähdin kahden aikaan lenkille. Juoksinkin pitkän, kävin melkein keskustassa asti. Paljon oli ihmisiä ulkona. Hyvä.

Juuri tapahtunutta:
[20:54] [minä] Mää kirjottelen blogimerkintää just
[20:56] [mun tyttökaveri] jee!

Olen niin iloinen ja otettu!

Otsakkeeseen olen tällä kertaa tyytyväinen.

8. Analyyttisen mekaniikan tentistä

Tänään se oli. Suoraviivainen ja kohtuu helppo, ei onneksi tarvinnut selittää asioita. Ei myöskään kysytty Liouvillen lausetta eikä häiriölaskentaa. Häiriöiden laskeminen on ehkä kurssin vaikein asia.

Toinen tehtävä oli vaikein. Eikä muun kuin mekaanisen laskemisen takia. Oli epäoleellisten (?) löpinöiden lisäksi annettu Lagrangen funktio

ja tuli muodostaa liikevakiot. Ts. ja ja H.
Vaikeus on H:n sieventämisessä (H on em. osittaisderivaatat kerrottuna muuttujillaan - L), sille kun saa useamman aivan yhtä ruman muodon. Sievää siitä en saanut, mutta toivottavasti on oikein.

Kolmas olisi ollut vaikein, mutta oli onni että olin opetellut asian. Sama tehtävä oli nimittäin viime joulukuun tentissä. (Itse asiassa koko tentti oli sama!)

Oli annettu hiukkanen potentiaalissa V(r) liike-energialla T = 1/2 m v^2. Tässä v on tietenkin r:n aikaderivaatta. Lisänä oli että r on kolmen yleistetyn koordinaatin funktio. Piti osoittaa että H = T + V.

Suurin virhe on varmaan kirjoittaa
,
tällaisia erikoistapauksia on paljon, mutta tämä ei päde yleisesti. Pitää muistaa että r:nn kokonaisderivaatta on
,
josta saadaan liike-energialle monimutkaisempi lauseke muotoa 1/2 m (a+b+c).(a+b+c). Tämän sieventäminen on työlästä mutta mahdollista. Olisin varmaan sieventänyt tuon ellen olisi lukenut luentomonisteesta parempaa tapaa. Kikkana on muodostaa r:n osittaisderivaattojen tuloista (symmetrinen) matriisi ja esittää T sen avulla. Yleistettyjä liikemääriä laskettaessa voidaan käyttää Kroeneckerin deltaa ja loppujen lopuksi saadaan haluttu tulos H = 2T - (T - V).

LaTeXit sain kuviksi täällä.

7.

Kirjoittelen omasta päivästäni:

Luennot alkoivat vasta kymmeneltä joten heräsin klo 7:45 ja torkutin 5 minuutin välein aina 8:05 asti. Kuu valaisi seinääni verhojen välistä. (Ikkunani osoittaa länteen.) P oli jo lähtenyt kouluun kun menin ottamaan aamupalaa ja P:n keittämää kahvia, joka maistui tujummalta kuin omani, olenkohan ruvennut pihtaamaan röpöjen kanssa. Sitten menin tietokoneelle ja valitettavasti en muista mitä se oli, mutta se oli hyödyllistä.

Otin lukkosulan ja laukun ja lähdin pyöräkatokseen. Lukko oli ihan umpijäässä, se reikä mihin avain tungetaan oli täynnä jäätä. Painettuani avainta sinne kovasti n. 5 minuuttia ehti jää sulaa paineen alla. Sitten löin lukkosulat lukkoon ja lähdin ajelemaan lipastolle. Kokeilin toki ihan aluksi sulattaa lukkoa pelkän lukkoöljyn avulla, mutta ei tuo Bilteman ihmeaine näköjään kaikkeen pysty. Lukko toimi moitteettomasti koko loppupäivän ja illan.

Kävin tulostamassa klassisen kenttäteorian laskaritehtävät (due on monday), joita väänsin koko analyysin luennon ajan. Eipä tuolla luennolla näyttänyt mitään uutta tulevan, mutta hieman kävi pelko että menetän jotain. Samassa salissa alkoi heti perään mekaniikan luennot. Jatkoin kenttäteorian laskareita ja juttelin E:n kanssa.
E on mielenkiintoinen kaveri, samanikäinen matematiikan opiskelija, joka oli kanssani AUKissa jääkärilinjalla, ja joka tekee jo nyt gradua analyysistä. Matemaattisesti osaava kaveri ja olihan se AUKissa hyvä suunnistamaan eikä muutenkaan turhia kitissyt. Pitää muistaa kutsua (1).

No sitten kahdelta menin syömään ja M, eräs fysiikanopiskelijakollega, bongasi minut ja kutsui kotiinsa syömään laskiaispullia, joita aikoi leipoa. En valitettavasti kerkeäisi, sillä neljältä N tulisi käymään ja muutenkin koko päivä ja jopa ilta oli bookattu täyteen. Ei tätä tekstiä muuten näin paljon syntyisikään.
No, söin ja muistin että M, E, O ja M, ts. eräs 1. vk. fysiikanopiskelijaporukka pitää muistaa kutsua.
Vartin yli kaksi alkoi Fyspeda-kahvit eli

Fysikaalisten tieteiden opettajille ja opiskelijoille tarkoitetut Fyspeda-kahvit
j�jestet�n joka kuukausi seminaarihuoneessa FY216.

(Voi p****, yhen lainauksen ku laitoin niin heti meni kaikki muotoilut ym. päin v***)
Ehdin olla tuolla vartin (ja käytännössä sitouttaa itseni käymään siellä, sillä join kahvia) kun piti jo lähteä Mathematican käytön harjoituksiin. Opin siellä paljon kaikkea hyödyllistä. Haluaisin osallistua jatkossakin Fyspeda-kahveille mutta en haluaisi siirtää ATK:n harjoituskertoja aamuvuoroon. Mathematicalla pelaaminen on rentouttavaa pitkän päivän jälkeen.

Neljäksi kotiin, sovittiin että N tulee silloin. Ja tulihan se. N muuten antoi minulle eilen upean lyijykynäpiirroksen meistä kahdesta. Lähdimme kuudeksi entiseen Kuusiluodon lukioon (vaihtoivat nimensä Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukioon kun kyllästyivät pilkkaan?) kuuntelemaan äkäistä ukkoa nimeltä Arkki Kuusela. Esitelmän nimi taisi olla Maapallon tulevaisuus. Jos Arkki ei ole ennestään tuttu, niin hän on kouluja kiertävä saarnamies joka kertoo hieman syyttävällä
tavalla ihan asiaa ekokatastrofista ym. ihmiskunnan ongelmista.
Aluksi en tiennyt ketä menen katsomaan mutta äijän nähtyäni muistin
että hänhän luennoi kerran Lyseossakin. Tämänkertainen esitys oli hieman
ponnettomampi, johtuneeko 3? vuotta vanhemmasta kuulijasta vai kertojasta, en tiedä.
Arkki ei ollut niin hyökkäävä ja aggressiivinen kuin aikoinaan Lyseossa. Onkohan äijä
ruvennut löytämään toivoa tästä tyhmästä ihmiskunnasta vai vaikuttiko tämän kertainen
kuulijamäärän pienuus asiaan. Ehkä hän pääsi Lyseolla kunnolla vauhtiin kun kuulijoita
oli toista sataa (nyt varmaankin alle 30).

Ja tulin kotiin varttia vaille yhdeksän ja söin. Nyt luen tätä: Machines, Logic and Quantum Physics,
kirjoittajana mm. David Deutsch, kvanttilaskennan pioneeri. Alku ei vaikuta kovin vaikealta joten voin suositella tuota kaikille ja itselleni.

Huomenna klassisen kenttäteorian luento, jee. Kurssin alussa muodostamme jatkuvalle aineelle Lagrangen yhtälön,
jatkuva aine ajatellaan koostuvan n:stä massapisteestä (n -> ääretön), joista kukin on kytketty lähimpiinsä "jousilla". Perjantaina olisi
vihdoin tuo analyyttisen mekaniikan tentti, pitänee valmistautua.

Niin, meinas aivan unohtua: Meillä on bileet perjantaina! Jos haluat kutsun, niin ota asia puheeksi. Pitääkin huomenna muistaa kutsua porukkaa kun lipastolla näkee.

Terv. ehkä vähän jälleenihastunut Jukka.

PS. Ja nyt myös säikähtänyt, katselin esikatselua (kyllä, joskus jopa luen itse nämä tekstit) ja poistuessani siitä oli tämä tekstiruutu typötyhjä! Onneksi luonnos löytyi ennen kuin sydänpysähdys sumensi näön.

PS.II. Milloinhan opin sen logiikan millä tämä kone jäsentää nämä tekstit. Aina meinaa mennä yli
laitoijen ja taas jouduin ainakin 10 minuuttia kikkailemaan. Murr.

6. The Needle Lies

Kesän vuokranmaksu pitäis suunnitella. Vaihtoehdot: 1. Mennä opintoja vastaaviin kesätöihin, 2. Opiskella koko kesä ja nostaa opintotukea. 3. Mennä niihin kesätöihin mitä sattuu saamaan. Vaihtoehto 1 on epätodennäköinen koska haluaisin teoreettiselle osastolle kesätöihin enkä usko että ne ottavat mua, enhän
tiedä kvanttimekaniikasta vielä paljon mitään. Kakkonen ois aivan optimaalinen, mutta fysiikan laitos
uhkailee sivuillaan ettei järjestä kesätenttejä tänä vuonna, enkä viitsis pelkkää matikkaakaan lukia. Kolmosessa ja ykkösessä on lisäks ne että pitäis väsätä jotain hakemuksia ja cv:itä. Aikaan saamisen vaikeus.

Tänään oli klassisen kenttäteorian eka luento, odotus oli iso, into kova ja henki hyvä, mutta luennolla kerrattiin analyyttisen mekaniikan pieniä värähtelyjä joten oli vähän tylsää. Luennoitsijasta olis huonoakin sanottavaa mutta hyvää oli, että se koko ajan valoi meihin uskoa sanomalla "mutta tämänhänvarmasti jokainen osaa, niin ei käydä tarkemmin".

Kompleksianalyysissä oli kivaa. Käytiin vielä topologiaa, ehkä liian kovalla vauhdilla - en ehtiny tajuta kaikkea. Pitänee lukea 
nuo muistiinpanot kunhan vaan saan aikaseksi. 

Koulun jälkeen P.J. tuli käymään kylässä. Sitte lähtiin illaksi Sigman hallituksenvaihtosaunaan, pojat pelas siellä nelishakkia. Juttelin tietääkseni ensimmäistä kertaa puolalaisen kanssa.

Maanantaina on matikan laitoksen tenttipäivä, tuntuu turhalta ku en oo tentissä, oisinkai nyt voinut jotain siihen suunnitella. Toisaalta ku kattoo tuota ylempää tekstiä ja sen sisältöä niin onkai mulla muutaki tekemistä.

5. Linkkejä (huimat 2)

Hei taas. Viikonloppu meni rattoisasti ja viikko alkoi nopeasti. Tänään olen lähinnä ohjelmoinut, löysin sunnuntaina mainion sivuston netistä, Project Euler nimeltään. Nimi vähän hämää, ei tuo oikeasti mikään (yhteinen) projekti ole. Sivustolla on vajaa 200 matemaattista ongelmaa, ja lisää tulee, joita on tarkoitus ratkaista tietokoneiden avulla. Rekisteröidyttyään voi algoritmejä vertailla muiden kanssa ja tottakai siellä on myös hall-of-fame-lista. Ongelmat ovat suunnilleen vaikeusjärjestyksessä, olen tehnyt nyt neljä helpointa ja niissä kysyttiin mm. luvun 317584931803 alkutekijöitä (heh, pääsin helpolla kun pystyin käyttämään long long int -muuttujaa :), suurinta palindromilukua joka voidaan esittää kahden 3-numeroisen tulona ja parillisten Fibonacci-lukujen summia. Innostus on ainakin täälläpäin kova, mutta pitänee vähän yrittää kouluunkin keskittyä. Toisaalta voin yhdistää tuon ATK II -kurssiin, jolla opettelemme Mathematica-ohjelmiston käyttöä, nykyäänhän koodailen vain C:llä.

Kompleksianalyysiin liittyen mainio video Möbius-muunnoksesta.

Lainasin torstaina (?) muuten Mars Voltan Amputechturen, vaikuttaa kiitettävältä. Takana on vasta n. 5 kuuntelukertaa joten analyysin kirjoittaminen (lue mainostaminen eli hehkutus) jää myöhemmäksi.
Vaan tuskinpa tämä sentään erinomainen on, että jaksaisin alkaa kirjoittamaan.

4. Löpinää

Oli tännään ihan kiva päivä vaikka hirvitti aluks herätä kaheksalta ja Differentiaaliyhtälöitten luento oli tylsä ja meinas nukuttaa, nooh, siitä sitten Numeerisen mallintamisen infotilaisuuteen ja sen jälkeen kotia syömään. N tuli käväseen omasta koulustaan ku sillä oli hypäri. Ja sitte takas kouluun ja alkoki jo Kompleksianalyysin luento, joka oli vähän mielenkiintosempi. Käytiin kunta-aksioomat mutta olihan se aika tylsää, myönnetään. Sitte kotia ja kirjastoon ja lainasin Kesän varjot ja sitte N tuli meille ja kerto terkkuja mun äitiltä ja oli koko illan ja lähti ihan kaks tuntia sitten ja pelasin lisää tehtäväshakkia ja mun vahvuus nous 100 pistettä! Ja nyt jo väsyttää. Sitte laskin parit coriolis-laskut ja huomasin että osaan mutta taijan käydä huomenna fysiikan tuutortuvassa kuitenkin kyselemässä Analyyttisestä mekaniikasta jotain, pitää vaan keksiä että mitä - nyt kannattaa kysellä ku vielä voi!

Sori että kirjotan näin lapselliseen tyyliin (jokuhan voi tykätä siitäkin) mutta en halua kummemmin miettiä tämän tekstin ulkoasua. Huomenna alkais Analyysi I (+), sitte mekaniikan luennot (-) ja ehkäpä tuutortupaan pistäytymään (+). Kaikki on putkeen, paras ottaa evästä. En syö yliopistolla koska mulla on herkullista papusoppaa kämpillä!

3. Tulevista kursseista ja muusta

Koulu alkaa taas huomenna, yleensä olen innoissani mutta nyt vähän harmittaa. Ehkä se vain johtuu tästä päivästä, nyt tuntuu ettei mikään oikein onnistu: Myspacen soitin takkuaa (yritän kuunnella Eleanoora Rosenholmin Vainajan muotokuvaa), Simpsoneista näytettiin huono jakso 1. tuotantokaudelta, rekkasin itseni shakkitehtäväsivustolle ja siellä menee huonosti, mekaniikan laskarit pitäs tehdä huomiseksi (2 / 8 tehtävää tehty ja ne on pitkiä) analyyttinen mekaniikka muistuttaa että tenttiin on kolme viikkoa enkä vielä hallitse pieniä värähtelyjä, jäykän kappaleen liikettä tai Liouvillen lausetta. Lisäksi tiedän että pitäisi kirjoittaa blogia muttei mulla oikein ole asiaa.

Alkukeväästä mulla on vähintään kahtena aamuna kahdeksaksi, joko kuolen tai sitten totun heräämään.

Aioin alunperin ottaa Aaltoliikkeen tänä keväänä mutta huomasin että teoreettisella on tarjolla kurssi Klassinen Kenttäteoria, jota luennoidaan kohtuu harvoin (joka 2. kevät?). Tuo on jo syventäviä opintoja ja esitietoina vaaditaan sähkömagnetismi, johdatus suhteellisuusteoriaan sekä analyyttinen mekaniikka. En ole käynyt kahta ensimmäistä (suhteellisuusteoria on kylläkin samaan aikaan), mutta prujua kun katselin niin se näytti kohtuu helpolta. Ja sähkömagnetismista sen verran että en usko että niillä kursseilla tulee mitään oikeasti uutta (paitsi ehkä polarisaatio ym. mystiset jutut käydään lukiokurssia syvemmin). Voin toki olla hyvin väärässä.

Mekaniikan kurssilla meillä on huimat 3 välikoetta, joista olen yhden jo tehnyt... Pitäisiköhän tuo suorittaa loppukokeella, säästyis isolta stressiltä.

Nii joo, jotain uutisiakin on. Käytiin joululomalla monta kertaa kiipeilemässä isän kanssa, siitä olikin puoltoistavuotta ku viimeksi olin käyny. Toivottavasti tulee nyt tavaksi tuo, hyvää kuntoilua myös siltä kannalta että vieläpä pyöräilis (tai juoksis!) Nallikariin kerran viikossa, pääsen nimittäin autollakin.

Nyt alan tekeen vaikka noita läksyjä. Hei hei!