17. "Vasen sormi tykyttää" ja "Kana"

Tänään tapahtui paljon. Koulun jälkeen lähdin kahdentoista maissa Stockmannille tiedätte-varmaan-mihin. Olen periaatteellisesti hulluutta vastaan mutta kun äiti tarjoutuu ilmaiseksi ostamaan jotain, niin kuka voisi kieltäytyä. Mukaan tarttui Ragen Evil Empire ja PMMP:n "Kuulkaas Enot!", nämä ostin kyllä omilla rahoillani. Äiti osti mulle muistitikun, ruokaa, kanan ja kolme kirjaa. Akateemisessa on ihan hyvä matikka-fysiikka-kirjavalikoima, siellä on tuommosta Doverin kustantamaa sarjaa ja ne kirjat on yleensä kymmenen euron paremmalla puolella. Nuo taitaa poikkeuksetta olla vanhoja (60-70-luvun) kirjoja uudelleenpainettuina, mutta eihän matemaattinen tieto vanhene. Lisäksi ruokaosaston sisäänkäynniltä (!) hoksasin Volter Kilven legendaarisen, pelkoa ja kunnioitusta herättävän, Alastalon salissa. Lukiossa minulla oli kirjan suhteen jopa haave. Ilonpilaajiakin löytyy.
Ja kirjan hinta oli 3,5 euroa.

Kolmen aikaan kotiin tullessani purin ruokakassit ja siivosin huonettani. Ennen imurointia päätin kuitenkin avata muistitikkupaketin. Käsin repimällä se ei auennut joten otin avuksi puukon. "Terä tuohon väliin ja siitä napakka..." TSAK ja vasen etusormi rupes vuotaa verta. Siitä sitte lavuaarin ääreen ja ei muuta ku kylmää vettä sormeen. Haavan pituus oli sentin luokkaa ja syvyydeksi arvioin pari milliä. Syvyydestä ei oikein voi sanoa ku siinä oli sitä verta. Sitte tein painesiteen vessapaperista ja kattelin YTHS:n lappuja ja soitin päivystysnumeroon. Siellä naisääni sanoi että kannattaa tulla näyttään, jos tikkejä tarttee niin se pitäs ommella kuuden tunnin kuluessa. Ja pienenä sivuhuomautuksena se sano että pitäs tulla OYSin päivystykseen, muut paikat kun ovat jo kiinni. Olin onneksi sen verran hyvällä tuulella ettei ajatus puolen tunnin pyöräilymatkasta ehtiny juuri vituttaa ennen ku kerkesin lähtä. Sitte OYSissä vastaanoton täti sano että ommellaan vaan, meeppä oottaan tonne. Odotellessa huomasin paikan sääntöjen kierouden: potilaiden käsittely priorisoidaan vamman vakavuuden mukaan eikä potilaita siis välttämättä oteta tulojärjestyksessä. Tämähän on aivan ymmärrettävää. Laskeskelin että mulla on varmaan sen verran pieni vamma että sisään ehtii aina tulla joku vakavampivammainen ennen ku pääsen ommeltavaksi, ts. viettäisin odotustilassa loputtoman ajan*.

Noh, pääsin kuitenki puoli kuuden maissa ommeltavaksi ja hoitaja vieläpä pahoitteli pitkää odotusta. Tuntui vähän oudolta sillä odottaessani ryömin ahtaassa itsesäälin ja häpeän tunteikossa sen takia että olin itse aiheuttanut vammani typerällä tavalla ja tuhlasin näin yhteiskunnan varoja ja muiden kallista aikaa. Siellä oli ihmisillä mitä hirveimpiä tuskia ja tiesin heidän viiltävistä katseista mitä he ajattelivat: "Tuo tökkäs itseään puukolla sormeen."
(Okei, tämä oli liioittelua.)

Sormeen ei juurikaan sattunut ennen tikkien laittoa, nyt siihen sattuu hieman. Varsinkin jos vien käteni paljon sydämen alapuolelle niin heti alkaa tuntua semmosta tykytystä. Pidänkin sormea ylhäällä aina välillä, kuin Platon konsanaan, niin ei satu.

(La-aamun lisäys: Nukkuminen sujui hyvin mutta sormea tykyttää vielä hieman.)

Kun tulin kotiin kuuden jälkeen, niin laitoin äidin ostaman broilerin uuniin. Broileri on semmonen kokonainen kana joka syödään. Olihan siinä kyllä projektia kun aina uunista nostamisen jälkeen löytyi verta jostain luun alta ja sitähän minä luulin raa'aksi. Parin tunnin säätämisen jälkeen sain sen kuitenkin tyydyttävän lopputuloksen. Mausteita ois voinu kyllä laittaa siihen päälle.

Ei tässä kummempia, ensi viikolla on kompleksianalyysin loppukoe ja analyysin välikoe joten ajattelin kertailla. Ja siivotakin pitää.

* Ruuan puute tietenkin heikentäisi tilaani, jolloin pääsisin lopulta lääkärille.