Heipparallaa. Iron Maiden ja muuta mukavaa.
Viikonloppuna kävin Helsingissä nauttimassa Maidenin musiikista ja J:n hospitaalisuudesta. Juna Oulusta lähti perjantaina klo 6:12 ja oli Helsingissä 13:5-jotain, välissä bussimatka Pännäinen - Seinäjoki. Junaklossa ei ollu tuttuja, meininkiä eikä kovin kivaakaan. Helsingissä Rautatieasemalla otin olkalaukkuuni sadetakin sekä vesipullon ja jätin yöpuvut ynnä muut kamat alakerran tallelokeroon (3€ / 24h). (Lokerohuone on avoinna 5:30 - 1:30 - tieto, jota ei löydä netistä, ja joka voi olla yllättävän tärkeä.)
Sitten Olympiastadionille ja kysymään järkkäriltä että missäs on jonon pää ja lähin Hesburger. Jonotus oli ihan jees, aurinko paisto pelottavan kuumasti mutta juomistahti piti pitää semmosessa suhteessa ettei alkais kusettaan. Ketään tuttuja ei ollut samassa jonossa, johtunee siitä että armeija-aikana erosin kuin itsestään Iron Maiden -yhteisöstä, enkä viitsinyt muutamaa päivää ennen h-hetkeä soitella etelän IM-tovereille. Se olisi voinut olla hieman epäkohteliasta ja tokkopa oisivat edes muistaneet kun jätkää ei ole pariin vuoteen foorumeilla näkynyt. Viimeisen jonotustunnin aikana oli kuitenkin erityisen huvittavaa kuunnella n. 6 hengen nuorisoseuruetta. Pojat ja tyttö olivat ottaneet vissiin liikaa olutta aiemmin päivällä ja nyt heitä alkoi pissattamaan, paitsi yhtä. (Tämä yksi oli sen verran kaukaa viisas että omien sanojensa mukaan hikoili liiat nesteet pois ja kehotti muita lopettamaan alituisen valittamisen ja keskittymään hikoilemiseen.) Joku ihmeellinen peräkylän murre toi keskusteluihin hauskan lisäsävyn. Heistä olisi paljon kerrottavaa mutta luultavasti en saa puettua keskustelua toimivaan muotoon, lainaan kuitenkin heiltä tämän yhden jutun: Järjestäjiltä oli aiemmin tiedotettu että kentälle menijöitä aletaan päästämään sisään jo klo 16, lipussa ilmoitetun 17 sijaan. Kello oli varmaan 16:15 eikä meidän jono ollut vielä päässyt mihinkään. Seurue alkaa yhteisessä kusihädässään käydä levottomaksi ja porukan äänekkäin poika huutaa: "Oli puhe että nelijältä päästään!"
(Emme olleet vielä 16:59:kään liikkuneet mihinkään joten stadionin viereen n. 30 metrin päähän ilmestynyt järjestysmies megafonin kanssa herätti jonkun jonottajan toiveet: "Megafonimies! Käske meitä!")
Hieman yli viisi pääsimme kuitenkin ja stadionin vierestä katsellessani huomasin että porukkaa oli ulkopuolella vielä paljon. Moni ryntäsi kuselle heti jonosta päästyään mutta minä säntäsin kentälle. Huomasin kokoiseni aukon turva-aidan ihmismuurissa ja tungin siihen väliin ja löin kädet kiinni kaiteeseen, siinä olinkin koko keikan. En ollut eturivissä vaan etukarsinan takana olevassa turva-aidassa, hyvä paikka melko keskellä. Olen 2005 nähnyt Maidenin eturivistä (voin siis kuolla), joten päätin olla lähtemättä etukarsinaan.
Lämppärit olivat tuttuun tapaan ihan perseestä ja Maiden tuttuun tapaan tosi kova. Jotain silti puuttui, en enää tuntenut samoja asioita kuin Hartwall-Areenalla vuosia sitten, vain muutama biisi lopusta (encore, eli Moonchild, Clairvoyant ja Hallowed) aiheutti samanlaiset kicksit kuin koko päivä joskus vuonna 2003. Liekkö puutteena ollut sitten ulkoiset tekijät (esim. pimeys) tai sisäiset (oma kasvaminen ulos musiikista, mahdollinen kyllästyminen Maideniin ellei jopa musiikkiin ylipäänsä). En minä sitä pelkää että kyllästyisin Maideniin, olin jo etukäteen ajatellut että tuskin enää tämän kesäisen jälkeen menen heitä katsomaan, mutta ajatelkaas jos kyllästyn musiikkiin!*
Keikan jälkeen tapasin parin P ja T sattumalta keskustassa, etsimme ruokapaikkaa ja totesimme että McDonalds on ainoa ja enemmän kuin täynnä. P ja T menivät jonottamaan ja minä tapustelin tallelokeron kautta linja-autopysäkille. Otaniemeen (J asuu siellä) menevä bussi oli helppo löytää, sitä oli odottamassa sellainen alle kolmekymppisistä koostuva nörttinelikko. Puhuivat koko matkan muistaakseni tietokonepeleistä. J oli pysäkillä (pilkkopimeässä jäin sattumalta oikealla) vastassa ja pääsin nukkumaan.
Lauantaina katselimme J:n kirjoja, söimme ja lähdimme Helsinkiin kiertämään kirjakauppoja ja antikvariaatteja. Hakuammunnalla emme löytäneet mitään paitsi Stockan Akateemisen, mikä ei oikeastaan ollut löytö. Totesin liikkeen kaikin puolin hyväksi ja isommaksi kuin Oulun vastaava - mikä ylläri.
Otaniemen kautta lähdimme Itä-Helsinkiin grillaamaan J:n tutuille. Illan aikana kävimme J:n kanssa läpi suurin piirtein kaikki valmistuneet lyseolaiset, joita olemme koulun päätyttyä nähneet. Käymme tuontyylisiä keskusteluita aika monesti, se on ihan hauskaa kun ei välttämättä muista nimeä, vaan pitää yrittää jotenkin muuten kuvailla tarkoittamaansa henkilöä. Seurueessa oli eräs kieliteknologi ja arvuuttelimme mitä sipsien ainesosa gaer (tanskaa, ae = ä) tarkoittaa. Luonnollisia vaihtoehtoja on ainakin kaksi, mutta vastaus olikin yllättävä.
Kolmen aikaan palasimme kehä ykkösen kautta J:lle ja seuraavana päivänä (sunnuntai) lähdin Ouluun, olin kotona ennen kahtatoista koska mahduin vasta puoli viiden junaan.
Kaikin puolin hieno reissu.
N oli lähdössä perhelomalle Helsinkiin tiistaina ja meinasin mennä sinnekin mukaan. Jos olisin mennyt niin tänä kesänä tulisi tehtyä 3 Helsingin reissua!
Mitäs jatkossa? Perjantai ja lauantai menee Qstockissa ja mukana ovat ainakin N, em. J ja N:n kavereita. Varmaan munki kavereita tulee muita.
Analyysi kakkosta oon lukenut koska elokuussa alkaa kesäkurssi ja menetän Puolan reissun takia ainakin viisi luentoa/tapaamista.
Tulipas tästä pitkä, jotain taisi kuitenkin unohtua. No, kirjoitan uuden merkinnän sitten jos tulee mieleen. Nyt unta palloon!
*
Meinasin kirjoittaa aiheesta enemmänkin mutta Taistelutoverit (TV1 22:35) keskeytti ajatukseni ja nyt ohjelman jälkeen en ole enää tuulella.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
perjantai 4. heinäkuuta 2008
24. Ässä on korttipelien kuningas
Hei taas.
Juoksukuntoni on entisaikojen normaalitasolla, tämä tuli todistettua eilen kun juoksin Nallikari-keskusta-reitin, matkaa tuli 15km joskin pidin pienet pysähdykset em. paikoissa. Jalat ja kaikki toimi hyvin, nopeudesta en osaa oikein sanoa eli tämän valossa tuo ensimmäinen lause saattaa olla hieman liioiteltu, matkahan ei tapa, vaan vauhti. (Fyysikot huom: käytin sanaa 'nopeus' vain välttääkseni toiston, huomioi 'vauhti' virkkeen lopussa.)
Olen nyt lukenut ja tenttinyt Atomifysiikan kesäkurssin, joten vanttimekaniikan opiskelu jää taas hetkeksi, sillä seuraavat kurssit ovat Aineen rakenne ja Analyysi II elokuussa. Maanantaina käyn uusimassa Differentiaaliyhtälöt ykkösen, jonka viimekeväistä arvosanaa en kehtaa tässä sanoa. Kertaamisen aloitin tänään. Hiukan takkuaa, vielä kuitenkin huominen päivä aikaa laskeskella ja sunnuntai onkin varattu muunlaiselle toiminnalle.
Tekisi mieli kyllä aloittaa tuo Diracin formalismiin tutustuminen*, olen sitä toisinaan lueskellut ikään kuin iltalukemisena.
On minulla kunnon kirjakin kesken, nimittäin nobelisti Saramagon Toinen minä. Kirja käsittelee mielenkiintoista aihetta, oman täydellisen kaksoisolennon kohtaamista. Kirjaa mainostettiin hyvänä tapana tutustua Saramagon tuotantoon ja onhan aihekin mielenkiintoinen. Kirja on kyllä hyvä mutta tuskin tutustun enää tarkemmin ukon tuotantoon.
Eräs henkilö YO:lta sanoi (atomifysiikan kurssin tiimoilta) että minun kannattaisin hakea töitä elektronispektroskopian (ELSP) ryhmästä jos aihe kiinnostaa. ELSP tekee kokeellista fysiikkaa ja heiltä valmistuu paljon graduja ja tutkimusta. Olen kuitenkin tällä hetkellä huomattavan kiinnostunut fysiikan perusteorioista ja haluaisin kovasti teoreettiselle puolelle hommiin joskus hamassa tulevaisuudessa. Siitä johtuen joudun opiskelemaan kovasti ainakin muutaman vuoden. Jos menisin ELSPille niin kanditavoitteeni loppukevät 2009 lykkääntyisi hieman. Tosin LuK on pelkkä titteli, mitä väliä loppujen lopuksi**? Tekisi mieli käydä katsomassa millaista ELSPillä on, se voisi olla avartava kokemus. En kuitenkaan välttämättä haluaisi tehdä graduani sinne - ottavatkohan ne töihin sellaista joka ei tavoittele tutkimusryhmän tai osaston etua, vaan haluaa vain oppia ja kokemusta (ja hieman rahaa), ja sitten aikansa touhua katseltuaan siirtyy naapuriin.
Jotenkin tuo töihin meno tuntuu hullulta kun on vielä niin paljon opittavaa. Oppiihan tutkimusryhmissä kyllä paljon sellaista mistä ei kirjoissa kerrota, mutta silti tuntuu etten ole vielä valmis. Kesätyöt nyt on asia erikseen mutta en minä tänä kesänä enää ehdi, ja ensi kesänä minut toivottavasti otetaan teoreettiselle.
Lainasin kirjastosta Cynicin debyytin (bändissä soittavat Deathistä tutut Masvidal ja Reinert), ihan hyvältä kuulostaa, paikoitellen Humanilta. Tämä nyt oli vain oikopolku seuraavaan: behold The Mathematics Genealogy Project! Että se on jännää, tuonne on listattu sukupuu matemaatikoiden väitöskirjaohjaajista. Tiesitkö että Lindelöf ohjasi Nevanlinnan, joka ohjasi Ahlforsin? Tuolla saisi olla vain enemmän ihmisiä vaikkapa kotiyliopistostani, näkisi että millainen takapajula olemme.
Vaadin samanlaista genologiaa muusikoista ja fyysikoista!
* En tiedä voiko puhua mistään Diracin formalismista, mutta kirja ainakin käyttää tuollaista termiä (Mandl: Quantum Mechanics, kätevä pieni opus).
** Asiaa hetken mietittyäni: Taidan olla tiedon suhteen kaikki-heti-tänne-nyt-tyyppiä ja sen takia haluan valmistua nopeasti, en tittelin takia, vaan koska en vain kestä olla ilman ymmärrystä standardimallista.
Juoksukuntoni on entisaikojen normaalitasolla, tämä tuli todistettua eilen kun juoksin Nallikari-keskusta-reitin, matkaa tuli 15km joskin pidin pienet pysähdykset em. paikoissa. Jalat ja kaikki toimi hyvin, nopeudesta en osaa oikein sanoa eli tämän valossa tuo ensimmäinen lause saattaa olla hieman liioiteltu, matkahan ei tapa, vaan vauhti. (Fyysikot huom: käytin sanaa 'nopeus' vain välttääkseni toiston, huomioi 'vauhti' virkkeen lopussa.)
Olen nyt lukenut ja tenttinyt Atomifysiikan kesäkurssin, joten vanttimekaniikan opiskelu jää taas hetkeksi, sillä seuraavat kurssit ovat Aineen rakenne ja Analyysi II elokuussa. Maanantaina käyn uusimassa Differentiaaliyhtälöt ykkösen, jonka viimekeväistä arvosanaa en kehtaa tässä sanoa. Kertaamisen aloitin tänään. Hiukan takkuaa, vielä kuitenkin huominen päivä aikaa laskeskella ja sunnuntai onkin varattu muunlaiselle toiminnalle.
Tekisi mieli kyllä aloittaa tuo Diracin formalismiin tutustuminen*, olen sitä toisinaan lueskellut ikään kuin iltalukemisena.
On minulla kunnon kirjakin kesken, nimittäin nobelisti Saramagon Toinen minä. Kirja käsittelee mielenkiintoista aihetta, oman täydellisen kaksoisolennon kohtaamista. Kirjaa mainostettiin hyvänä tapana tutustua Saramagon tuotantoon ja onhan aihekin mielenkiintoinen. Kirja on kyllä hyvä mutta tuskin tutustun enää tarkemmin ukon tuotantoon.
Eräs henkilö YO:lta sanoi (atomifysiikan kurssin tiimoilta) että minun kannattaisin hakea töitä elektronispektroskopian (ELSP) ryhmästä jos aihe kiinnostaa. ELSP tekee kokeellista fysiikkaa ja heiltä valmistuu paljon graduja ja tutkimusta. Olen kuitenkin tällä hetkellä huomattavan kiinnostunut fysiikan perusteorioista ja haluaisin kovasti teoreettiselle puolelle hommiin joskus hamassa tulevaisuudessa. Siitä johtuen joudun opiskelemaan kovasti ainakin muutaman vuoden. Jos menisin ELSPille niin kanditavoitteeni loppukevät 2009 lykkääntyisi hieman. Tosin LuK on pelkkä titteli, mitä väliä loppujen lopuksi**? Tekisi mieli käydä katsomassa millaista ELSPillä on, se voisi olla avartava kokemus. En kuitenkaan välttämättä haluaisi tehdä graduani sinne - ottavatkohan ne töihin sellaista joka ei tavoittele tutkimusryhmän tai osaston etua, vaan haluaa vain oppia ja kokemusta (ja hieman rahaa), ja sitten aikansa touhua katseltuaan siirtyy naapuriin.
Jotenkin tuo töihin meno tuntuu hullulta kun on vielä niin paljon opittavaa. Oppiihan tutkimusryhmissä kyllä paljon sellaista mistä ei kirjoissa kerrota, mutta silti tuntuu etten ole vielä valmis. Kesätyöt nyt on asia erikseen mutta en minä tänä kesänä enää ehdi, ja ensi kesänä minut toivottavasti otetaan teoreettiselle.
Lainasin kirjastosta Cynicin debyytin (bändissä soittavat Deathistä tutut Masvidal ja Reinert), ihan hyvältä kuulostaa, paikoitellen Humanilta. Tämä nyt oli vain oikopolku seuraavaan: behold The Mathematics Genealogy Project! Että se on jännää, tuonne on listattu sukupuu matemaatikoiden väitöskirjaohjaajista. Tiesitkö että Lindelöf ohjasi Nevanlinnan, joka ohjasi Ahlforsin? Tuolla saisi olla vain enemmän ihmisiä vaikkapa kotiyliopistostani, näkisi että millainen takapajula olemme.
Vaadin samanlaista genologiaa muusikoista ja fyysikoista!
* En tiedä voiko puhua mistään Diracin formalismista, mutta kirja ainakin käyttää tuollaista termiä (Mandl: Quantum Mechanics, kätevä pieni opus).
** Asiaa hetken mietittyäni: Taidan olla tiedon suhteen kaikki-heti-tänne-nyt-tyyppiä ja sen takia haluan valmistua nopeasti, en tittelin takia, vaan koska en vain kestä olla ilman ymmärrystä standardimallista.
Tilaa:
Kommentit (Atom)