Tää on nyt tällanen lyhyt (kerroin että tiedät, jos et jaksa lukea loppuun asti).
-Kiva että joissain asunnoissa on illalla verhot auki ja valot päällä, tykkään katella sisälle. Näkee että miten ihmiset elää ja mitä tavaroita niillä on.
-Tykkään vielä 20-vuotiaanaki rimpuilusta ja kiipeilytelineistä.
-Ois siistiä ryömiä Kemintien ali semmosen tierummun kautta.
torstai 28. helmikuuta 2008
14.
Hei taas. Tämänkertainen kirjoitus on nyt tämmöstä turhanpäivästä vuodatusta ja näperrystä, että älkää nyt odottako saavanne mitään lukuorgasmia.
Lähden lauantaina Italiaan hiihtolomalle ja tulen viikon päästä takaisin, elikkä blogiin tuskin tulee päivitystä tuona aikana. Tämä viikko olikin kiireinen kun yritin palauttaa kaikki ensi viikon laskuharjoitukset etuajassa (eikä suurin osa edes menny läpi kun olivat niin juosten kustuja). Tämänpäiväinen analyysin välikoe ei tietenkään laskenut stressitasoa. Simpsonit jäi eilen katsomatta ja jää tänäänkin, aion nimittäin käydä vielä lenkillä (muuten Jukalla räjähtää pää: POKS!). Ja kirjoitan toki tämän blogimerkinnän.
Ja voi teitä, jotka silti vielä kadehditte hiihtolomaani: Oman opiskelun varaan jäävät kaikki ensi viikon luennot (puhumattakaan siitä että paluulauantain jälkeisenä maanantaina on differentiaaliyhtälöt ykkösen tentti). J:lla on tuparit huomenna, en pääse, toinen J tulee pääkaupungista ensi viikolla, en pääse, T:llä on synttärit lauantaina, pääsen varmaan mutta en tiedä millanen bilefiilis ku on reissannu aamusta asti.
...
Prööt, ja olen taas normaalilla aallonpituudellani (lue: nyt helpotti). Katsotaanpa hiihtolomareissun hyviä puolia: J on Oulussa vielä viikonloppunakin ja lauantaina jos menen T:n synttäreille, niin juhlathan vaan paranee mikäli oon vähän matkaväsynyt - ei tarvinne etes ostaa juomia :) Mulla tuo matkaväsymys on nimittäin yleensä semmosta kikatusväsymystä, toisin kuin esim. iltaväsymys, joka pistää nukkumaan. Paras puoli taitaa olla kuitenkin se, että pääsen ulkomaille puhumaan saksaa, englantia ja hoppas också svenska ja tapaan uusia minua viisaampia ihmisiä.
Nu ska jag ute och springa lite.
http://www.pelulamu.net/sarjis/
Lähden lauantaina Italiaan hiihtolomalle ja tulen viikon päästä takaisin, elikkä blogiin tuskin tulee päivitystä tuona aikana. Tämä viikko olikin kiireinen kun yritin palauttaa kaikki ensi viikon laskuharjoitukset etuajassa (eikä suurin osa edes menny läpi kun olivat niin juosten kustuja). Tämänpäiväinen analyysin välikoe ei tietenkään laskenut stressitasoa. Simpsonit jäi eilen katsomatta ja jää tänäänkin, aion nimittäin käydä vielä lenkillä (muuten Jukalla räjähtää pää: POKS!). Ja kirjoitan toki tämän blogimerkinnän.
Ja voi teitä, jotka silti vielä kadehditte hiihtolomaani: Oman opiskelun varaan jäävät kaikki ensi viikon luennot (puhumattakaan siitä että paluulauantain jälkeisenä maanantaina on differentiaaliyhtälöt ykkösen tentti). J:lla on tuparit huomenna, en pääse, toinen J tulee pääkaupungista ensi viikolla, en pääse, T:llä on synttärit lauantaina, pääsen varmaan mutta en tiedä millanen bilefiilis ku on reissannu aamusta asti.
...
Prööt, ja olen taas normaalilla aallonpituudellani (lue: nyt helpotti). Katsotaanpa hiihtolomareissun hyviä puolia: J on Oulussa vielä viikonloppunakin ja lauantaina jos menen T:n synttäreille, niin juhlathan vaan paranee mikäli oon vähän matkaväsynyt - ei tarvinne etes ostaa juomia :) Mulla tuo matkaväsymys on nimittäin yleensä semmosta kikatusväsymystä, toisin kuin esim. iltaväsymys, joka pistää nukkumaan. Paras puoli taitaa olla kuitenkin se, että pääsen ulkomaille puhumaan saksaa, englantia ja hoppas också svenska ja tapaan uusia minua viisaampia ihmisiä.
Nu ska jag ute och springa lite.
http://www.pelulamu.net/sarjis/
lauantai 23. helmikuuta 2008
Varokaa Eurooppa, Ranskanmaalta tulee Napoleon!
Voi ei, kirjoitan tänne yhä harvemmin! Mistä lie johtuu, en ainakaan äkkiseltään keksi yhtään syytä. Enpä nyt kuitenkaan kirjoita kirjoittamattomuudestani vaan muutamista muista asioista.
Päätin mennä Differentiaaliyhtälöt II -kurssille. Se kuulostaa kovin vaikealta kun siellä käydään erikoisfunktioita (gammafunktio, Besselin funktio) ja Fourier-muunnosta. Mutta enköhän selviä, Kompleksianalyysi I ja Diff. I loppuvat pian eli tulee tilaa. Päätin ottaa tuon diffiksen jatkokurssin jo nyt, jotta olisi vähän paremmat valmiudet käydä kvanttimekaniikkaa ensi vuonna, tavoitteena ois käydä KM I ja II siis jo ensi vuonna.
Mun isä ei tykkää siitä, että sanon yliopistoa kouluksi. Siis vinkki niille, jotka jostain syystä haluavat ärsyttää konservatiivisia ja kaikkivoivia professoreita (taikka suuruudenhulluja yliassistentteja tahi assistentteja): koulutelkaa!
Tietenkään tämä ei tehoa jalat-maassa-henkilöön. Onhan se muuten säälittävää käydä koulua vielä viiskymppisenä! (Älkää nyt ottako tuota tosissaan, minusta olisi hienoa olla isona vaikkapa professori jossain yliopistossa, ja olen tosissani.)
Analyyttisen mekaniikan tenttihän minulla oli 25.1, eikä tuloksia ole vieläkään tullut. Proffa, joka tentin piti, oli tammikuun alusta matkoilla ja palasi vasta toissa viikon lopulla. Kävinpä siis keskiviikkona proffan huoneessa kyselemässä asiasta:
"Ainiin, ne tentit. Hyvä kun muistutit. Olin matkoilla niin en ole niitä katsonutkaan", sanoo K ja alkaa penkoa pöydällään olevaa paperipinoa. Hän ottaa pinon alimpana olevat muovitaskut esille, alkaa selaamaan niitä ja kysyy nimeäni. "Joo, on se täällä. Pitääkin korjataa nämä ja laitan sitten koneelle. Hyvä että muistutit. Tulee tällä viikolla."
Ja tuliko ne? No ei.
Ja vielä isästäni sen verran että hänellä kuulemma venyy monesti yli neljän viikon, voi poloisia opiskelijoita! Isäni ei muuten ole professori.
Päätin mennä Differentiaaliyhtälöt II -kurssille. Se kuulostaa kovin vaikealta kun siellä käydään erikoisfunktioita (gammafunktio, Besselin funktio) ja Fourier-muunnosta. Mutta enköhän selviä, Kompleksianalyysi I ja Diff. I loppuvat pian eli tulee tilaa. Päätin ottaa tuon diffiksen jatkokurssin jo nyt, jotta olisi vähän paremmat valmiudet käydä kvanttimekaniikkaa ensi vuonna, tavoitteena ois käydä KM I ja II siis jo ensi vuonna.
Mun isä ei tykkää siitä, että sanon yliopistoa kouluksi. Siis vinkki niille, jotka jostain syystä haluavat ärsyttää konservatiivisia ja kaikkivoivia professoreita (taikka suuruudenhulluja yliassistentteja tahi assistentteja): koulutelkaa!
Tietenkään tämä ei tehoa jalat-maassa-henkilöön. Onhan se muuten säälittävää käydä koulua vielä viiskymppisenä! (Älkää nyt ottako tuota tosissaan, minusta olisi hienoa olla isona vaikkapa professori jossain yliopistossa, ja olen tosissani.)
Analyyttisen mekaniikan tenttihän minulla oli 25.1, eikä tuloksia ole vieläkään tullut. Proffa, joka tentin piti, oli tammikuun alusta matkoilla ja palasi vasta toissa viikon lopulla. Kävinpä siis keskiviikkona proffan huoneessa kyselemässä asiasta:
"Ainiin, ne tentit. Hyvä kun muistutit. Olin matkoilla niin en ole niitä katsonutkaan", sanoo K ja alkaa penkoa pöydällään olevaa paperipinoa. Hän ottaa pinon alimpana olevat muovitaskut esille, alkaa selaamaan niitä ja kysyy nimeäni. "Joo, on se täällä. Pitääkin korjataa nämä ja laitan sitten koneelle. Hyvä että muistutit. Tulee tällä viikolla."
Ja tuliko ne? No ei.
Ja vielä isästäni sen verran että hänellä kuulemma venyy monesti yli neljän viikon, voi poloisia opiskelijoita! Isäni ei muuten ole professori.
perjantai 15. helmikuuta 2008
12. Ulkona alkaa olla kiva olla
Hei taas pitkän tauon jälkeen.
Tytsyni on abi, joten torstaina lintsasin suurimman osan koulupäivästä. Lähdin suppean suhteellisuusteorian laskareiden jälkeen kohti kaupunkia ja lyseon liikuntasalia. Siellä on tapana laulaa penkkaripäivän pilalaulut opettajista. Laulut oli ihan okei, vaikken nähny sanoja.
Sen jälkeen kävimme syömässä ja tytsyni siirtyi kavereidensa kanssa kuorma-auton lavalle.
Tytöt heittivät minulle karkkia ja siitähän selittämättömiä tunteita ohjaava(?) aivojeni osa pääsi vauhtiin. Kevään 2006 muistoja sisältävä kaappi avattiin ja koin jälleen noita tunteita ja tuoksuja. Tällä kertaa tytöt olivat minä ja minä joku muu. Olen siitä varma, sillä tytöillä näytti olevan yhtä hauskaa kuin minullakin silloin. Onneksi minulla oli myös tällä kertaa hauskaa.
Illalla kävimme jatkoilla ja oli ihan kivaa. Myöhään ei valitettavasti voitu olla. Enhän ole enää vastuuton abi - perjantaina oli kahdeksaksi koulu. (Todellinen syy aikaiseen lähtöön lienee kuitenkin kyydittäjämme aikataulu.)
Lauantaipäivänä oli taas niin kova hinku baariin tai edes johonkin, että aloin miettiä olenko alkoholisoitumassa. Ei se sitä voi olla sillä juominen oli toissijaista, halusin olla vain jossain missä minulla on ystäviä, tuttuja tai tuntemattomia. Noh, halu tyydytettiin kun ajoin illaksi N:n luo.
Sunnuntai meni keivillä piereskellessä. Siellä oli joskus lappu seinällä että "kirjoilu ja piereskely kielletty". Tämän hetkisellä kiipeilykokemuksella voisin sanoa ettei ole kunnolla edes yrittänyt ellei pääse pari pierua ja kovaäänistä kirosanaa. Kun pitää puristaa, vaikka kädessä ei puristusvoima enää riitä, niin eikai siinä muu auta kuin huutaa.
Ja joskus pääsee niitä pieruja.
Tänään sain tietää että kaverini J on pitänyt blogia tammikuun lopusta lähtien. Hyvää settiä siellä on, mutta en mainosta vielä kun en tiedä saanko.
PS. Tein tänään tosi hyvää jauhelihakastiketta! Tule syömään, kunhan hinnasta sovitaan.
Tytsyni on abi, joten torstaina lintsasin suurimman osan koulupäivästä. Lähdin suppean suhteellisuusteorian laskareiden jälkeen kohti kaupunkia ja lyseon liikuntasalia. Siellä on tapana laulaa penkkaripäivän pilalaulut opettajista. Laulut oli ihan okei, vaikken nähny sanoja.
Sen jälkeen kävimme syömässä ja tytsyni siirtyi kavereidensa kanssa kuorma-auton lavalle.
Tytöt heittivät minulle karkkia ja siitähän selittämättömiä tunteita ohjaava(?) aivojeni osa pääsi vauhtiin. Kevään 2006 muistoja sisältävä kaappi avattiin ja koin jälleen noita tunteita ja tuoksuja. Tällä kertaa tytöt olivat minä ja minä joku muu. Olen siitä varma, sillä tytöillä näytti olevan yhtä hauskaa kuin minullakin silloin. Onneksi minulla oli myös tällä kertaa hauskaa.
Illalla kävimme jatkoilla ja oli ihan kivaa. Myöhään ei valitettavasti voitu olla. Enhän ole enää vastuuton abi - perjantaina oli kahdeksaksi koulu. (Todellinen syy aikaiseen lähtöön lienee kuitenkin kyydittäjämme aikataulu.)
Lauantaipäivänä oli taas niin kova hinku baariin tai edes johonkin, että aloin miettiä olenko alkoholisoitumassa. Ei se sitä voi olla sillä juominen oli toissijaista, halusin olla vain jossain missä minulla on ystäviä, tuttuja tai tuntemattomia. Noh, halu tyydytettiin kun ajoin illaksi N:n luo.
Sunnuntai meni keivillä piereskellessä. Siellä oli joskus lappu seinällä että "kirjoilu ja piereskely kielletty". Tämän hetkisellä kiipeilykokemuksella voisin sanoa ettei ole kunnolla edes yrittänyt ellei pääse pari pierua ja kovaäänistä kirosanaa. Kun pitää puristaa, vaikka kädessä ei puristusvoima enää riitä, niin eikai siinä muu auta kuin huutaa.
Ja joskus pääsee niitä pieruja.
Tänään sain tietää että kaverini J on pitänyt blogia tammikuun lopusta lähtien. Hyvää settiä siellä on, mutta en mainosta vielä kun en tiedä saanko.
PS. Tein tänään tosi hyvää jauhelihakastiketta! Tule syömään, kunhan hinnasta sovitaan.
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
11. Yleisen suhteellisuusteorian ongelma?
Kirjoitin tämän samalla kun tuon tekstin numero 10, mutta päätin laittaa nämä erikseen kun ovat niin kaukana toisistaan.
Viime viikolla alkoi Johdatus suhteellisuusteoriaan, lukiossa niin tylsänä pitämäni aihe on alkanut kiinnostaa kun sitä on alettu käymään klassisen kenttäteoriankin kurssilla. Luennoitsija on mielestäni tosi hyvä, ei lue suoraan paperista kaikkea vaan heittelee luennolla paljon "syventävää" asiaa. Tämä kirjoitus liittyy yhteen tuollaiseen heittoon.
Ekalla luennolla edellä mainittu mies sanoi että yleistä suhteellisuusteoriaa (YS) ei ole saatu yhdistettyä kvanttiteorioihin sen takia, että YS kuvaa jatkuvaa aika-avaruutta kun taas kvanttiteoria häärii diskreetin aineen parissa. Klassisen kenttäteorian kurssilla me aloitimme värähtelevän kielen kuvaamisesta matemaattisesti. Ensin rakensimme liikeyhtälöt tapaukselle, jossa kieli koostuu pienistä massapisteistä. Laitoimme pisteiden määrän kasvamaan rajatta kielen pituuden pysyessä vakiona, jolloin pääsimme jatkuvan aineen tapaukseen. Saimme siis erikseen kenttäyhtälöt diskreetille ja jatkuvalle aineelle. Lisäksi diskreetti - jatkuva -siirtyminen on molemminpuolinen, eli voimme siirtyä myös toiseen suuntaan: jatkuvasta yhtälöstä diskreettiin tapaukseen. Mielenkiintoista tässä on se, että arkielämää ajatellen jatkuva yhtälö voidaan ajatella tarkemmaksi, todellisemmaksi tai muuten vaan paremmaksi kuin diskreetti versio. Kun katselen kitaran kieltä, se näyttää jatkuvalta, en erota yksittäisiä massapisteitä. Kuitenkin todellisuudessa luonto on nykytiedon mukaan diskreettiä, kun vaan katsoo tarpeeksi läheltä! Jatkuvasta kentästä saadaan diskreetti diskretisoimalla se. Diskretisointi voidaan tehdä monella tapaa, aivan niin kuin funktioitakin voidaan approksimoida eri tavoin.
Tarina katkeaa toistaiseksi tähän sillä en tiedä aiheesta vielä juuri mitään. Henkilökohtaisella tasolla viime torstaina tunsin todella ymmärtäneeni jotain: onko nykyfysiikan iso ongelma siinä ettei erästä kenttäyhtälöä saada diskretisoitua kunnolla?
Viime viikolla alkoi Johdatus suhteellisuusteoriaan, lukiossa niin tylsänä pitämäni aihe on alkanut kiinnostaa kun sitä on alettu käymään klassisen kenttäteoriankin kurssilla. Luennoitsija on mielestäni tosi hyvä, ei lue suoraan paperista kaikkea vaan heittelee luennolla paljon "syventävää" asiaa. Tämä kirjoitus liittyy yhteen tuollaiseen heittoon.
Ekalla luennolla edellä mainittu mies sanoi että yleistä suhteellisuusteoriaa (YS) ei ole saatu yhdistettyä kvanttiteorioihin sen takia, että YS kuvaa jatkuvaa aika-avaruutta kun taas kvanttiteoria häärii diskreetin aineen parissa. Klassisen kenttäteorian kurssilla me aloitimme värähtelevän kielen kuvaamisesta matemaattisesti. Ensin rakensimme liikeyhtälöt tapaukselle, jossa kieli koostuu pienistä massapisteistä. Laitoimme pisteiden määrän kasvamaan rajatta kielen pituuden pysyessä vakiona, jolloin pääsimme jatkuvan aineen tapaukseen. Saimme siis erikseen kenttäyhtälöt diskreetille ja jatkuvalle aineelle. Lisäksi diskreetti - jatkuva -siirtyminen on molemminpuolinen, eli voimme siirtyä myös toiseen suuntaan: jatkuvasta yhtälöstä diskreettiin tapaukseen. Mielenkiintoista tässä on se, että arkielämää ajatellen jatkuva yhtälö voidaan ajatella tarkemmaksi, todellisemmaksi tai muuten vaan paremmaksi kuin diskreetti versio. Kun katselen kitaran kieltä, se näyttää jatkuvalta, en erota yksittäisiä massapisteitä. Kuitenkin todellisuudessa luonto on nykytiedon mukaan diskreettiä, kun vaan katsoo tarpeeksi läheltä! Jatkuvasta kentästä saadaan diskreetti diskretisoimalla se. Diskretisointi voidaan tehdä monella tapaa, aivan niin kuin funktioitakin voidaan approksimoida eri tavoin.
Tarina katkeaa toistaiseksi tähän sillä en tiedä aiheesta vielä juuri mitään. Henkilökohtaisella tasolla viime torstaina tunsin todella ymmärtäneeni jotain: onko nykyfysiikan iso ongelma siinä ettei erästä kenttäyhtälöä saada diskretisoitua kunnolla?
10. Jos et ole maistanut hometta, et ole yrittänyt kypsyttää juustoa
Oon ollu niin kauan kirjoittamatta tänne että melkein unohdin salasanani.
Kävin tänään keskustassa, ensin pääkirjastossa, sitten Nallisportissa hakemassa mun sinne unohtamani pipon ja lopuksi poliisiasemalla. Laitoin passihakemuksen, onneksi Helsingissä viime elokuussa otettu kuva kelpas, tukka on kasvanu siitä melkosen paljon. Nykyään se menee silmille välillä! Eikä tarvi etes kattoa tarkkaan niin huomaa pienoisen takatukan alun!
Mutta eipä nyt tukasta. Passihakemuksessa piti saada oma nimmari osumaan semmoseen ruutuun. Vähä oli vaikeeta, sain vasta tokalla oikein. Ja uuden lomakkeen tulostamisessa kesti aina pari minsaa. Nimmarista tuli ihan ok, yks k meni vähän huonosti. Oon kuitenki kehittyny ku ottaa huomioon että edellisessä passissa lukee kauheella kaunolla "Jukka Väyryrynen". Tai onko se sitte kehitystä ku tuosta nykyisestä ei varmaan tuu erottumaan ku J ja V.
Tykkään kierrellä kirpputoreilla ja antikvariaateissa kattelemassa kirjoja ja levyjä. Tänäänkin tarttui Pelastusarmeijan kirppikseltä yks matematiikan kirja, "Stable Mappings and their Singularities". Täytyy myöntää että tuota en ostanut itselleni, enpä siitä paljoa ymmärtäisi eikä aihe minua erityisesti kiinnosta tai liittyne mitenkään tulevaisuuden opintoihini. Mutta ajattelin että voisin myydä tuon kirjan, kun kerta lähti niin halvalla. Siitä tulikin mieleen että minullahan on muitakin matematiikan ja fysiikan kirjoja, joita voisin myydä. Pitänee tehdä jonnekin lista noista myytävistä. Kunhan jaksan.
Eikä tässä nyt tähän hätään muuta asiaa. Tää nyt oli tämmönen kokoelma kaikkea.
Loppukevennys:
"Miksei tässä terminaalissa toimi kumi?" kysyin keskiviikkona atk:n harjoitustenpitäjältä. Sain vastaukseksi oudon katseen, mutta kun kotona mietin, niin tajusin että yleensä tuosta napista käytetään sanaa 'backspace'. Oon oppinu sanomaan sitä vaan 'kumiksi' tai millon miksikin :)
Kävin tänään keskustassa, ensin pääkirjastossa, sitten Nallisportissa hakemassa mun sinne unohtamani pipon ja lopuksi poliisiasemalla. Laitoin passihakemuksen, onneksi Helsingissä viime elokuussa otettu kuva kelpas, tukka on kasvanu siitä melkosen paljon. Nykyään se menee silmille välillä! Eikä tarvi etes kattoa tarkkaan niin huomaa pienoisen takatukan alun!
Mutta eipä nyt tukasta. Passihakemuksessa piti saada oma nimmari osumaan semmoseen ruutuun. Vähä oli vaikeeta, sain vasta tokalla oikein. Ja uuden lomakkeen tulostamisessa kesti aina pari minsaa. Nimmarista tuli ihan ok, yks k meni vähän huonosti. Oon kuitenki kehittyny ku ottaa huomioon että edellisessä passissa lukee kauheella kaunolla "Jukka Väyryrynen". Tai onko se sitte kehitystä ku tuosta nykyisestä ei varmaan tuu erottumaan ku J ja V.
Tykkään kierrellä kirpputoreilla ja antikvariaateissa kattelemassa kirjoja ja levyjä. Tänäänkin tarttui Pelastusarmeijan kirppikseltä yks matematiikan kirja, "Stable Mappings and their Singularities". Täytyy myöntää että tuota en ostanut itselleni, enpä siitä paljoa ymmärtäisi eikä aihe minua erityisesti kiinnosta tai liittyne mitenkään tulevaisuuden opintoihini. Mutta ajattelin että voisin myydä tuon kirjan, kun kerta lähti niin halvalla. Siitä tulikin mieleen että minullahan on muitakin matematiikan ja fysiikan kirjoja, joita voisin myydä. Pitänee tehdä jonnekin lista noista myytävistä. Kunhan jaksan.
Eikä tässä nyt tähän hätään muuta asiaa. Tää nyt oli tämmönen kokoelma kaikkea.
Loppukevennys:
"Miksei tässä terminaalissa toimi kumi?" kysyin keskiviikkona atk:n harjoitustenpitäjältä. Sain vastaukseksi oudon katseen, mutta kun kotona mietin, niin tajusin että yleensä tuosta napista käytetään sanaa 'backspace'. Oon oppinu sanomaan sitä vaan 'kumiksi' tai millon miksikin :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)