Meillä oli eilen lukioaikaisen kaveriporukan kanssa sellainen pieni "poikien ilta". Paria kaveria näkee yliopistolla lähes päivittäin mutta osa oli tullut kauempaakin, edustettuina olivat Oulun lisäksi Helsinki ja Edinburgh. Meitä oli seitsemän, joista 1 Skotlannissa pääaineenaan CL / Tietojenkäsittelytiede, 1 TKK:lla TFY:llä, loput Oulussa (1 lääkiksessä, 1 kemialla, 1 koneella ja 2 fysiikalla).
J lähti syksyllä Skotlantiin opiskelemaan, aikoi olla 4 vuotta (kandin tutkinto), mutta palaakin jo ensi syksyksi Suomeen. Syynä oli kai lähinnä se, että yliopistossa ei saa opiskella enempää kuin 30 op / lukukausi, lisäksi J sanoi ettei oppinut ainakaan viime syksynä juurikaan mitään uutta. Menevät Briteissä jo 17-18-vuotiaina yliopistoon ja suomalaiselle J:lle 1. lukukauden asiat olivat jo tuttua kauraa.
Toinen J lähti Otaniemeen. Sellaisia kuulumisia että heillä on Pohjoismaiden ainoa koe(ydin)reaktori.
Toinen porukan tuleva insinööri on Oulussa. Kovaa on opiskelu, sillä konetekniikkalaisilla oli syyslukukaudella muistaakseni huimat 4 8-16 päivää viikossa! (Heillä on valmis lukujärjestys, jota ei ole tietenkään pakko noudattaa). Vertailun vuoksi sanottakoon että minulla oli syksyllä lähinnä vain 8 - 14 tai 10 - 14 päiviä. Toki jos olisin käynyt kaikissa matematiikan laskareissa, olisin varmaan vieläkin siellä.
L oli päässyt lääkiksessä jo avaamaan ruumista ja siitähän riitti juttua. En kuitenkaan kerro tässä. Lääkisläisistä tulee automaattisesti kandidaatteja kun ne on ollu siellä 2 vuotta, jo on helppoa! Olimme alkuillasta L:n kämpillä (yksiö, tottakai) ja kyllähän sen huomas että rahaa jo virtaa. Ja sen tuleva vaimo lukee lakia! Mitä ne tekee kaikella sillä rahalla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti